Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Risuseurat
Sumuisena ja kylmänä iltana muutama työkaveri tuli tekemään pihallemme risutöitä. Vanhan ajan ompeluseurojen hengessä istuimme ringissä vääntämässä ja kieputtamassa. Hunajateetaukoa lukuunottamatta tehtaamme pyöri koko illan ja tunnit kuluivat oikeastaan huomaamatta naurun ja tekemisen lomassa.
Ennen iltaamme selailin risutöiden kuvia netissä ja hämmentyneenä iloitsin, kuinka eri ihmiset ovat päätyneet samantyyppisiin töihin ihan itsenäisesti. Löysin jonkun toisenkin, joka on päällystänyt köynnöskaaren risuilla! :) Useissa kuvissa vastaan tuli sudenkorento, jota halusin kokeilla. En tiedä, kuinka muut ovat sen tehneet, itse tein ensin kaksi suurta ympyrää (=siivet), jotka pujotin vartalon sisälle. Todella nopea työ. Näitä teimme myös risuseuraillassamme. Useita sydämiä, kransseja ja ruukunsuojakin valmistui illan aikana.
Aloitin silloin myös risulinnun, joka nyt vartioi tulppaanien kasvua. Saunan ovi sai uuden kranssin, jonka sisälle väänsin rautalangasta sauna-sanan. Tämä lanka on ikivanhaa ja ruostunutta betoniraudoituksessa käytettävää sidontalankaa, joka on noin 30cm pätkinä. Ei taivu kauniisti, mutta sopii epätasaisen ja "sinne päin" olevan kranssin sisään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti