Sivut

torstai 29. syyskuuta 2011

Lämpimiä asusteita syksyyn

 Viime vuonna halusin neuloa uuteen takkiini sopivan huivin. Ensin löysin ihanan langan, Malabrigon sinisävyisen merinovillalangan. Se ei kutita lainkaan ja on ihanan pehmeä. En kuitenkaan löytänyt sellaista ohjetta kuin toivoin, joten päädyin taas vähän keksimään omasta päästä. Ensin virkkasin niin pitkän ketjusilmukka nauhan kuin huivista halusin, sitten poimin silmukat puikolle, ja tein aina oikein neulosta. Silmukoita lisäsin joka kolmas kierros. Näitä hörhelöitä tein kolme. Vaikka huivista tuli aika pieni se on todella lämmin ja pehmeä.
Lanka ei riittänyt pipoon, joten sitä varten hankin paksumpaa uruguaylaista merinovillalankaa, sävy sopi hyvin huivin ja takin kanssa. Tähänkään en löytänyt sopivaa ohjetta, mutta tiesin minkänäköisen haluan ja tein pipon helmineuloksella.
Tänä syksynä halusin kuitenkin tuubihuivin, jonka pyysin äitiä tekemään. Halusin myös jotain aivan erilaisia värejä. Itse tein samasta langasta pipon, tavallista palmikkoneulosta käyttäen. Se olikin ensimmäinen palmikkotyöni. Piposta ja huivista tuli niin onnistuneet, että niille on varmasti paljon käyttöä tänä syksynä ja talvena.

Joustinneulepalmikko

 Tyttäreni toivoi uusia asusteita, jotka sopisivat keltaiseen villakangastakkiin. Kaulahuivin osalta vaatimuksena oli pehmeys ja paksuus. Tällä hetkellä hiuksissa niin muodikkaat letit päätyivät myös näihin asusteisiin. Halusin kaulahuivista kuitenkin täysin kaksipuoleisen, joten päädyin tekemään sen kaksipuoleisena palmikkoneuleena. Pähkäilin mallin ja silmukat itse enkä ainakaan toistaiseksi ole netistä löytänyt tätä yksinkertaista ja erittäin hyvin kaulahuiveihin sopivaa neulemallia suomeksi. Joustinneule luo huiviin tavallaan kaksikerroksisen rakenteen, mikä lisää muhkeutta ja lämpöä.

Kauneimmillaan malli on tehtynä paksuhkosta langasta (puikkokoko yli 4), mutta muuten langalla ei ole väliä. Tämä huivi on neulottu Schachenmayrin Aventicasta, joka valittiin paitsi upean värin myös kutiamattomuuden vuoksi. Palmikko muodostuu 12 silmukasta, jotka neulotaan 1o1n-joustinneuleena. Koko työ siis neulotaan joustinneuleena ja tämä muodostaa palmikkokuvion yhtä aikaa sekä neuleen etu- että takapuolelle, koska nurjat silmukat ikäänkuin "uppoavat" neuleeseen.
Joustinneulepalmikkohuivi

Luo (vyötteen ohjetta yhden numeron suuremmille puikoille) 52s.
1.-3.krs: neulo 1o1n -joustinneuletta, aloita oikealla silmukalla ja neulo myös ensimmäinen silmukka
4.krs: neulo 1o1n, *nosta seuraavat 4 silmukkaa apupuikolle työn taakse, neulo 4 silmukkaa 1o1n, neulo apupuikon silmukat 1o1n, neulo neljä silmukkaa* ja toista * - * vielä kolme kertaa, neulo reunasilmukat 1o1n
5.-7-krs: neulo 1o1n molemmilla puolilla
8.krs: neulo reunasilmukat 1o1n, *neulo 4 silmukkaa, nosta apupuikolle seuraavat 4 silmukkaa työn eteen, neulo 4 silmukkaa 1o1n, neulo apupuikon silmukat 1o1n* ja toista * - * vielä kolme kertaa, neulo viimeiset silmukat 1o1n
Toista kierroksia 1.-8.krs kunnes kaulahuivi on riittävän pitkä, päättele silmukat ja yhdistä renkaaksi, jos haluat.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Havupalloja, köynnöksiä ja kransseja


Risujen siivous on jatkunut, mutta vähän olen ehtinyt tekemään muutakin kuin polttopuuta. Ulkokuistin oven ympärille ajattelin tehdä havuköynnöksen. Keijunmekko ei ole vielä halloista säikähtänyt, joten nyt portaiden pielusta koristaa sekä kesäkukka että jouluinen havuköynnös.

Havut ovat peräisin kaadetuista vuorimännyistä, joten ne ovat tuuheita ja sopivat erinomaisesti sidontaan. Havupallossa kauniit oksankärjet pääsevät oikeuksiinsa parhaiten.
Urpujen täyttämistä koivunoksista tein työlään urpukranssin. Leikkasin vuosikasvaimet noin kymmensenttisiksi, niputin ja sidoin kranssiksi. Lopputulos oli vaivan väärti, vaikka en yhtään tiedä kuinka kauan kranssi pysyy kauniina.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Risusavotta

Olemme kaataneet kahden pihakoivun lisäksi koko joukon tonttimme laidalla olevan rinteen pienistä puista. Enimmäkseen haapoja, mutta myös mäntyjä, pajuja ja koivuja. Näinpä minulla on tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen loputon materiaalitarjonta sekä risu- että havutöihin.
Olen tätä odottanut, koska ulkoilmaihmisenä on aivan ihanaa yhdistää kaksi itselle tärkeää asiaa: raitis ilma ja käsillä tekeminen. Pajutöitä olen tehnyt sisälläkin, mutta mieluummin heilun oksasaksien kanssa ulkosalla, siivottavaa syntyy huomattavasti vähemmän eikä projekteja tarvitse aina korjata pois muun elämän tieltä. Risutöitä teen ulkorakennuksen pitkän lipan alla: siihen paistaa sopivasti aurinko, lippa suojaa sateelta ja itse rakennus tuulelta. Se tosin on myös ensimmäinen paikka, joka pistää silmään pihaan ajaessa, joten keskeneräiset projektini ovat myös vieraiden nähtävissä.
En ole vielä oikein päässyt alkuunkaan varsinaisten lopputuotosten suhteen, lähinnä aika on mennyt itse risusavotassa, jotta polttokelpoiset puut saataisiin sateensuojaan. Parin kranssin verran verestelin muistiani havutöistä ennen kuin aloitan pallojen tekemisen. Itselläni kukin materiaali vaatii aina oman näppituntuman ja jonkun harjoitustyön alle ennen työläämpiin tai varsinaisiin töihin ryhtymistä.
Koivunrisut eivät ole parasta mahdollista risutöihin: hieskoivun oksina ne ovat kovin lyhyitä ja aivan täynnä urpuja. Olen tehnyt tämän kesän aikana muutamia risutöitä ja mieluusti tekisin niitä lisää, mutta en tiedä onnistuuko tuosta materiaalista. Köynnöstukia voi tehdä myös lyhyemmistä, mutta lintuihin olisi hyvä olla pidempiä oksia. Myös pari vähän kunnianhimoisempaa työtä muhii päässä...

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Virkatut tossut

Sain useita kyselyjä siitä kuinka teen tossut, joten kirjoitin ohjeen ylös. Ohje on aika pitkä, mutta siinä on samassa mukana myös muunteluohjeet. Tällä ohjeella valmistuu kaikenkokoiset ja -näköiset jalanlämmittimet.


Helpot virkatut tossut 

Tämä ohje sopii erinomaisesti muokattavaksi langan, jalan koon tai mallin suhteen. Onkin hyvä, jos jalasta on sekä ympärysmitta että pituusmitta ennen työn aloittamista. Kun kokemusta tossuvirkkauksesta ja muokkaamisesta kertyy enemmän, on mahdollista tehdä hyvin monennäköisiä ja -kokoisia tossuja.


Vaikka tällä ohjeella tossut voi tehdä monenlaisesta langasta, tärkeää on valita langan vyötteen ohjetta pienempi koukku (1-2 numeroa). Näin tossusta tulee tukeva ja kestävä. 

Tossut virkataan kiinteillä silmukoilla, mutta myös piilosilmukka, kavennus ja "rengasaloitus" on hyvä osata, vaikka aivan välttämättömiä ne eivät olekaan.  Kiinteässä silmukassa koukulle otetaan alla olevan silmukan molemmat langat, näin tossusta tulee tiiviimpi ja kestävämpi. Kierrokset voi tehdä joko sulkien ne piilosilmukalla tai jatkaen suoraan seuraavalle kierrokselle, jolloin kierroksen vaihtumiskohta kannattaa merkitä vaikka hakaneulalla. 


1. krs: Tee langasta rengas sormen ympäri ja virkkaa renkaaseen 6ks, kiristä silmukat ympyrän muotoon vetämällä langasta ja sulje 1ps. 


2.krs: 2ks jokaiseen ks (12ks)
3.krs: 2ks seuraavaan ks, 1ks, 2ks seuraavaan. 1ks jne. (18ks)
4. krs: 2ks seuraavaan ks, 1ks 2 seuraavaan silmukkaan, 2ks seuraavaan silmukkaan jne. (24ks)
5.krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan
6. krs: 2ks seuraavaan silmukkaan, 1ks 3 seuraavaan silmukkaan tossun ympäri (30ks)
7.krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan
8.krs: 2ks seuraavaan silmukkaan, 1ks 4 seuraavaan silmukkaan tossun ympäri (36ks)


Jatka lisäyksiä tähän tapaan kunnes tossun ympärysmitta on vähän jalan ympärysmittaa pienempi. Pienempi siksi, että neulos venyy ja näin tossut istuvat paremmin. Paksulla langalla riittää usein 30s, joskus tarvitaan 48s. 


Kun ympärysmitta on riittävä, jatka tossun virkkaamista 1ks jokaiseen silmukkaan. 

Tässä vaiheessa on mahdollisuus vaikuttaa tossun lopulliseen ulkonäköön. Jos kärjestä tekee lyhyen, tossusta tulee balleriinatyylinen ja siihen voi lisätä myös jalan yli menevän remmin. Perustossussa kärkeä jatketaan kunnes se ulottuu lämmittämään myös jalkapöytää, naisen tossussa kärjen pituus voi olla esimerkiksi 13cm, miehen 15cm ja balleriinatyylisissä 8cm. 


Kun kärkiosa on riittävän pitkä, aloitetaan virkkaamaan kantaosa, joka virkataan edestakaisin kiinteillä silmukoilla. Silmukoiden määrä riippuu kärkiosassa käytettyjen silmukoiden määrästä, mutta kantaosaan tulee aina ottaa yli puolet silmukoista, jotta tossu pysyy jalassa. Seuraavat suhdeluvut ovat hyviä:
Kärkiosan silmukkamäärä: kantaosan silmukkamäärä
30:18-20
36:22-24
42:24-28
48:28-32

Näilllä silmukoilla jatketaan virkkaamista, kunnes tossun pituus on 2cm lyhyempi kuin jalan pituus. 


Viimeisellä kierroksella kavennetaan keskimmäisistä silmukoista kaksi pois virkkaamalla ne yhteen. Esimerkki, kun kantaosassa on 18s: virkataan 7ks, 2s yhteen, 2s yhteen, 7ks. Jos kaventaminen ei ole tuttua, voi vain jättää väliin yhden ks kavennuskohdassa. Kavennus tehdään, jotta kantapäästä saadaan kaareutuva, paremmin jalkaan istuva. Kun viimeinen kierros on valmis, kantasauma ommellaan tai virkataan piilosilmukoilla kiinni.

Lanka liitetään takasauman yläreunaan ja virkataan tossun aukon ympäri kierros kiinteitä silmukoita. Kulmakohtaan voi tehdä taas kavennuksia, jolloin reuna ei lerpahda. Reunus kannattaa tehdä hieman kireäksi, jolloin tossun käytettävyys ja ulkonäkö paranevat. Jos aukko tuntuu edelleen liian suurelta, voi reunusta virkata myös useamman kierroksen.


Reunuksen voi tehdä myös aivan muusta langasta, jolloin tossun ulkonäkö voi muuttua paljonkin.  

Jos tossuun haluaa tehdä jalkapöydän yli hihnan, se virkataan ennen reunuksen virkkaamista. Sopivaan kohtaan reunassa tehdään kolme (tai neljä) kiinteää silmukkaa, joilla virkataan edestakaisin, kunnes hihna on riittävän pitkä. Hihnan voi kiinnittää suoraan reunaan tai tehdä hieman ylipitkäksi, jolloin se ommellaan tossun ulkosyrjään kiinni ja koristellaan esimerkiksi napilla. Jos haluaa, voi hihnaan tehdä napinläven, mutta käytännössä kukaan ei tossuja availe.

Kiinteiden silmukoiden asemasta tossun voi tehdä muunnellen myös pylväillä, jolloin se valmistuu entistä nopeammin. Vain mieikuvitus on rajana tossuohjeen muuntelussa.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Tyynykaveri

Hulvaton tyynynpäällinen näytti nojatuolissa kovin yksinäiseltä, joten päätin tehdä sille kaverin viereiseen nojatuoliin. Ideointivaiheessa päätin tehdä sen yhdistäen erilaisia ajatuksia, jotta edes etäisesti siitä voisi tulla pari toiselle tyynylle. Langoiksi valitsin samat jämälangat, joista ensimmäinenkin tyyny valmistui, lähinnä Seitsemää veljestä ja Kauhavan kangasaitan bambulankaa, jonka nimeä en muista.

Ystäväni Kruppukräätäri virkkasi neulekahvilassa afrikkalaisia kukkia ja päätin minäkin niitä kokeilla. Jostain syystä olen viime aikoina ajattelut Isomummun vanhoja tyynyjä, jotka olivat pyöreitä, päällystetty värikkäillä kankailla. Kankaan päällä oli pingotettuna kalastajalangasta tehty virkkaus, jonka yksityiskohdat tulivat kauniisti esille aluskangasta vasten. Päätin siis tehdä tyynystä pyöreän, vaikken pitsiä siihen suunnitellutkaan.

Takapuolelle virkkasin psykedeelisen ympyrän, johon sain upotettua lähes kaikki loput näistä jämälangoista. Kiinnitin etu- ja takakappaleet toisiinsa yksinkertaisesti kiinteillä silmukoilla. Vähän erilaiset langat näkyvät lopputuloksessa muhkuraisuutena, koska antavat periksi hieman eri tavoin. Mutta ei se haittaa, tyyny on hauska ja pehmeä, kuten kuuluukin.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Tossuja

Vanhan hirsitalon asukkaina olemme tottuneet käyttämään villasukkia tai tossuja noin yhdeksän kuukautta vuodesta. Erilaisia villatöppösiä on tarjolla myös vieraille ja joskus mieluisat tossut lähtevät vieraidemme mukaan (ihan luvallisesti) muistuttamaan mukavista yhdessäolon hetkistä ja tietysti lämmittämään jalkoja. Vuosien aikana olen todennut vuosittaiseksi uusien tossujen tarpeeksi noin kymmenen paria, osa kuluu puhki tai nuhjaantuu käytössä ja pestessä käyttökelvottomiksi ja osa siis muuttaa uuteen kotiin.

Minulla on oma simppeli virkattu tossumalli, jolla toteutan suurimman osan tossuista. Aloitan kärjestä suljettuna ja etenen kohti kantapäätä, jonne muodostuu tossujen ainoa sauma. En pidä saumoista pohjassa enkä varpaissa, joten tästä on tullut lempimallini. Sitä voi muunnella valitsemalla erilaisia lankoja, reunuksia, koristeita jne.

Tänä syksynä kolmet tossut ovat valmistuneet tällä mallilla. Ensimmäiset ovat tupsulla ja pienillä palloilla koristellut kissankiusaustossut, kaikki heiluvat osat ovat Pörri-kissalle suorastaan vastustamattomia. Toiset tossut on itse asiassa viety partiokololle viikottaisia kokoontumisia varten. Niiden tavoite oli olla mahdollisimmat lämpimät, mutta rumat, jotta kukaan ei mieltyisi niihin ja veisi niitä kololta pois. Kolmansiin tossuihin on virkattu lisäkaitale jalkapöydän yli jolloin lopputulos on "kiinantossumainen" ja kevyt.






Tällä samalla tekniikalla tehtyjä tossuja voi myös huovuttaa, jolloin ne ovat entistä lämpimämmät ja tukevammat. Tässä esimerkkinä puolisolleni kihlajaisten vuosipäivälahjaksi tekemäni kirjaillut tossut.


Näiden tossujen lisäksi olen sortunut vielä kerran tekemään isoäidin neliöitä. Tällä kertaa tossuiksi täysvillalangasta. Tossut olen huovuttanut koneessa ja ne ovat todella mukavat ja lämpimät jaloissa reikäisestä rakenteesta huolimatta.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Tästä se alkaa....

Käsityökorini nököttää keskellä tuvan lattiaa, nojatuolini vieressä. Koko kesänä en ole siihen koskenut muuta kuin siivotessa siirtänyt. Sateinen sää ja parantunut tv-ohjelmatarjonta sai minut kaivelemaan korin sisältöä tarkemmin, minulla kun on tapana neuloa aina kun katson televisiota.
Korista löytyi erilainen lajitelma vajaita lankakeriä, valmiit lapaset ja sukat. Löytyihän sieltä myös keskeneräiset sukat, jotka olin aloittanut keväällä.
Toinen sukka oli valmis ja toinen oli vasta alkutekijöissä. Keväällä innostuin kokeilemaan netistä löytämäni ohjeen mukaan, jossa sukat aloitetaan kärjestä. Pitsimallin olin katsonut jostain toisesta mallista ja minun tapani mukaan en ollut tallettanut ohjeita mihinkään.
Nyt sitten yritin katsoa valmiista sukasta mallia, jotta saisin tehtyä toisen samanlaisen sukan. Aikani neulottua ja purettua sain kuin sainkin sukkaparin valmiiksi.


Viime talvena opettelin neulomaan sukkia pyöröpuikoilla, joka on minun mielestäni oiva keino, ei puikot putoile. Ja minulla kun on tapana myös neuloa automatkoilla kuskin vieressä istuessani, ennen aina tahtoi puikot karata auton lattialle, nyt siitä ei ole huolta.
Itse asiassa, kun vauhtiin pääsin, pyöröpuikot ovat heiluneet enemmänkin. Pari samalla mallilla tehtyä pipoa ja yksinkertainen huivi ovat valmistuneet sukkien jälkeen. Uusia ohjeita, uusia lankoja, uusia suunnitelmia.... kuulostaa syksyltä!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Pöytäliinan painot

Tänään nousi syystuuli, joka vei mennessään paitsi suuren osan koivujen lehdistä myös pihapöydän vahaliinan. Liinaa on pidellyt neljä painoa, mutta totesin, että niitä tarvitaan näillä tuulilla enemmän. Olen aiemmin virkannut pöytäliinapainoja eli tehnyt pallon pikkukiven ympärille, mutta nyt halusin kokeilla jotain rautalangasta. Tällä kertaa tekeminen oli vähintään yhtä mukavaaa kuin lopputuloksen ihastelu, joten otin kuvia pitkin matkaa.

Malli on omasta päästä keksitty, mutta varmasti samantyyppisiä löytyy muualtakin. Tai sitten tämä on niin yksinkertainen, ettei kukaan ole keksinyt tehdä ohjetta. Mutta tässä ensin lopputulokset:


Ja tässä ohjeet:

Leikkaa rautalangasta kahdeksan noin 20cm pitkää pätkää. Pujota ne yhdessä helmen läpi. Rautalankoja voi olla myös kuusi tai kymmenen, pääasia on, että määrä on parillinen.

Taivuta pihdeillä lankojen päät lenkeiksi niin, että ne eivät mahdu helmen läpi.

Pujota helmi kahteen vierekkäiseen lankaan. Aloitushelmen lähelle tulee neljä helmeä. Ota vierekkäisistä helmistä kummastakin yksi lanka ja pujota niihin helmi noin kahden cm:n etäisyydelle ensimmäisestä helmestä.

Helmet sitovat langat verkkokuvioksi.

Neljän kierroksen jälkeen verkkopussi näyttää tältä. Jatka tarvittaessa vielä yksi kierros, jotta pussi on sopiva kivelle.

Pujota kivi pussiin ja kasaa langat kiven yläosaan. Pujota suurireikäinen helmi kaikkiin lankoihin ja taivuta neljä lankaa alaspäin.

Jätä pisin neljästä jäljellä olevasta langasta odottamaan ja kierrä kolme muutaman kerran toistensa ympäri. Taita ne lenkiksi ja sido neljännellä langalla. Laita alastaivutettuihin lankoihin pikkuruiset helmet ja kieputa ne spiraaleiksi.
Kun lisäät vanhan verhonipsun tai uuden pidikkeen, pöytäliinan paino on valmis!