Sivut

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Lisää vauvanvaatteita


Ilokseni olen kuullut, että tekemäni villavaippahousut ovat olleet käytännössä toimivia. Aloittelijan moka oli tehdä lyhyitä housuja näin talvella ja pian olinkin jo tehnyt pitkiä pöksyjä.
Nyt olen sitten tehnyt seuraavaa kokoa ja Suomen viileitä kesiä ajatellen olen tehnyt käännettävät lahkeet, joten lahkeiden puolesta housut menevät ensi syksyyn. Olen käyttänyt pohjana useita eri malleja ja niistä muokannut Tiitiäisen äidin toiveiden mukaan istuvia housuja. Takamusosaan olen neulonut aika paljon väljyyttä lyhennetyillä kerroksilla, lahkeet ovat pitkät ja tarvittaessa taitettavat, lahkeet ovat myös aika kapeat, koska käytössä neulos venyy vaakasuuntaan. Eniten olen tehnyt Purosta edullisuuden vuoksi, vaikka se nyppyyntyykin käytössä. Purosta tehtynä housut ovat kuitenkin juuri sopivan paksut olematta jäykät. Ja Tiitiäisen iho kestää hyvin Puron pienen karheuden. Hahtuva huopuu vuotojen kohdalta pikkuhiljaa aika kovaksi, mutta toisaalta ne ovat ne kaikkein pitävimmät pöksyt.

Olen niin iloinen tästä Tiitiäisen kummiudesta, etten malttanut olla tekemättä vielä yhtä mekkoa. Lankana Adriafilin 100% pestävä merinovilla Knitcol, jota meni noin 150g. Neuloin mekon lähes noudattaen Little Sister's Dress -mallia. Lisäksi virkkasin irroitettavan kukan loppulangasta.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Pieniä huiveja

Talomme uumenista löytyy kymmenittäin erilaisia huiveja. Enemmän kuin olisi välttämätöntä, mutta toisaalta ei ole mitään niin kätevää lämmösäätelijää kuin huivit. Isoon huiviin voi kääriytyä, sen voi kietaista vain kaulaan, tarvittaessa pään ympärille viimaa vastaan ulkona. Pieni huivi voi olla asun katseenvangitsija tai juuri se tarpeellinen kaulan lämmittäjä.

Talvikaudella perheemme naiset kulkevat lähes koko ajan jonkinlainen huivi kaulassa. Yksi tämän talven suosikeista on viime vuonna valmistunut liilan sävyinen pitsihuivi. Se on tehty yhdestä vyyhdistä Malabrigon pitsilankaa. Malli on Echo Flower Shawl, joka on aivan ihana neulottava pitsihuivimalli. Lanka ja malli eivät kuitenkaan sovi yhteen: pitsi ei erotu lainkaan vaihtelevissa värisävyissä eivätkä langan pehmeät sävyt pääse oikeuksiinsa. Lisäksi valitsin todennäköisesti vähän liian ohuet puikot. Niinpä tämä huivi on päätynyt kotihuiviksi ja sitä virkaa huivi on uskollisesti koko talven hoitanut.
Niinikään viime vuonna aloitin yhden huivin rosee-tekniikalla. Lankaa oli aika vähän ja se jäi kesken, kun hukkasin langan vyötteet eikä minulla ollut mitään muistikuvaa langan ostopaikastakaan. Vähäisen loppulangan avulla viimeistelin tämän nyt hartianlämmittimeksi. Tässä lanka ja malli sopivat paremmin yhteen. Jos joku tietää langan nimen, vinkatkaa minulle. Napin avulla huivin voi kietaista eri tavoin.

Huivit ja patalaput ovat itselleni tilaisuuksia kokeilla uusia tekniikoita. Tämä pieni punainen huivi on ensimmäinen valmistunut haarukkapitsikokeilu. Aivan onnistunut ei ole sekään, mutta päätynyt moneen työpäivään asun väripilkuksi.

Ylellinen Sulka-lanka (merinovillaa, alpakkaa ja silkkiä) päätyi pieneksi lehtihuiviksi. Muokkasin netistä löytämääni Sylvari Neck Warmer-ohjetta jonkin verran, mutta pääosin tämä noudattelee sitä. Huivista tuli hauska, mutta neulos käpristyy käytössä pingottamisesta huolimatta. Lanka on vain yksikertaisesti liian painava. Kutittamattomuus tekee kuitenkin tästä kaulanlämmittimestä ihanan pidettävän.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Arvonta ja muita lahjoja

Ystävänpäivä tuli ja meni, mutta arvontatuloksen julkaisu tulee vasta nyt, pahoittelut viivästyksestä. Onni suosi Minna-nimimerkkiä, onnittelut! Kaipailemme yhteystietojasi. Julkaisen kuvia palkinnosta vasta, kun voittaja on pakettinsa saanut. Pidän yllätyksistä.

Muutakin salaista lahjaa olen viime aikoina väkertänyt. Sain kutsun Tiitiäisen kummiksi ja halusin tehdä ainakin osan lahjasta itse. Ensimmäiseksi neuloin tunikamekon, joka tuo mieleeni 70- ja 80-lukujen vauvanvaatteet väritykseltään ja muodoltaan. Mallin löysin netistä ja noudatin sitä alusta loppuun saakka.

Lähes jokainen kummilapseni on saanut ristipistotyönä valmistuneen suojelusenkelin, niin myös Tiitiäinen. Etukäteen sain tietää nimen ensimmäisen kirjaimen, mutta loppu paljastui vasta kastejuhlassa.


Olin ajatellut valmistaa myös kortin ristipistotyönä, mutta lopulta päädyin työkaverin töistä inspiroituneena paperikorttiin. Kaupan kastekortit olivat kovin hempeitä, joten valitsin niistä poiketen vähän räväkämmät värit. Facebookista nappasin kuvan vauvasta ja printtasin sen aivan tavalliselle kopiopaperille. Täydellistä kortista ei tullut, mutta olen aivan tyytyväinen ensimmäiseen itsetehtyyn ei-joulukorttiin. Pakettiin sujahti vielä vauvakirja, sellainen, jota jaksaa täytellä myös kolmannen lapsen kohdalla. Olen ikionnellinen pienestä kummilapsesta: nyt vihdoin minulla on vauva, jolle voin väkertää sydämeni kyllyydestä. Seuraava projekti on jo melkein valmis....

torstai 9. helmikuuta 2012

Takkatulen lämmössä

Tämä keeppi tai poncho tai huivikauluri tai mikälie valmistui kaikkein kylmimpien pakkasten aikaan. Ulkona paukkui ja rätisi 25 asteen pakkanen ja sisällä paukkui ja rätisi tuli takassa, puuhellassa ja pystymuurissa.

Minulla on ollut neljä kerää Novitan Puro-langan Takkatuli-väriä jo pidemmän aikaa, joten tämä työ on myös osa lankavaraston tyhjennystä. Idean todella lämpimään keeppiin sain tästä ohjeesta, jota päädyin muokkaamaan jonkin verran, mutta ehkä kuitenkin normaalia vähemmän.

Juju on 3o3n-neuloksessa, jota neulotaan kahdella langalla vuorotellen, jolloin lopputulos ei ole joustinneulos vaan eräänlainen korinpohjaneulos. Kaikki oikeat silmukat neulotaan toisella langalla ja nurjat toisella. Neuloin 3o3n 3-12 kierrosta, jatkoin 2 kierrosta sileää oikeaa ja jatkoin 3n3o. Sopivin välein kavensin silmukoita saadakseni hartioille sopivan pikkuponchon.

Lopputulos on todella lämmin, kuin mukana kulkeva takkatuli.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Korvia suojaava myssy ja neulahuovutetut kukat

Myssykelejä on ollut mielestäni jo aivan tarpeeksi, talven pakkaset saisivat jo hellittää. Lämpimien päähineiden malleja löytyy aivan valtavasti niin neulojille kuin virkkajillekin, mutta itselleni täydellistä mallia en ole onnistunut löytämään. Minulla on kohtuullisen paksu ja pitkä tukka, luonnontaipuisakin vielä ja tämä asettaa haasteita päähineelle.

Vähänkään napakammin istuvat pipot hilautuvat pikkuhiljaa ylöspäin käytössä ja päätyvät sulovilentyylisesti keikkumaan päälaelle. Baskerimalli istuu parhaiten, mutta liikkuessa sekin tahtoo nousta niskasta ja lopulta näkökenttä jää hyvin alapainotteiseksi ja kuljen hattu silmillä. Vuosi sitten tein yhden korvaläppämyssyn ja se on rumuudestaan huolimatta istunut parhaiten päähäni. Kaupasta ostettu vuoritettu korville ulottuva päähine toimii parhaiten, se ei myöskään päästä tuulta läpi. Useimmiten kuitenkin kuljen pakkasilla huputettuna, joten varsinaisesti en tuulenpitävyyttä kaipaa, mutta sitäkin enemmän pehmeyttä.

Niinpä päädyin kokeilemaan löytämääni kapusiinihattumallia (Ravelry Capucine). Neuloin aika lailla ohjeen mukaan, tosin lisäsin useita kierroksia myssyyn. Lankana on kaksinkertainen Silje alpakka, kahta eri vihreän sävyä, koska alpakka ei minua kutita toisin kuin iso osa villalangoista. Puikkoina 5mm pyöröt, en enää juurikaan neulo muilla kuin puolitoista vuotta sitten hankitulla KnitPron setillä, jossa on eri kokoisia vaihdettavia puupuikkoja ja monen mittaisia kaapeleita.
Innostuin neulomaan myös yhteensopivat lapaset, joihin aloitin kirjomaan kuviota, mutta lankaa riitti vain toiseen lapaseen (noloa myöntää).

Kolmen päivän koekäytön jälkeen on todettava, että täydellisen päähineen paikka on edelleen auki. Joko myssy on edelleen liian pieni minun tukkamäärälleni tai malli on väärä, mutta vain leuan alta solmittuna tämä pysyy päässä.

Uskon kuitenkin, että myssylle ja lapasille löytyy vielä koti jonkun nuoren tytön tai hyvin pienikokoisen tai -tukkaisen tyttömäisen naisen luota. Houkuttelevuutta lisäsin huovuttamalla sekä lapasiin että myssyyn kukat. Myssyn kukka on tehty useassa osassa neulahuovuttamalla hahtuvasta. Oletin lapasten kukkien joutuvan kovemmalle rasitukselle ja nämä kukat on tehty märkähuovutetusta levystä. Levystä on leikattu pyöreä pala, joka on kirjomalla vedetty kukan muotoon ja kiinnitetty lapaseen.

Nyt siis etsimään sopivaa tytön päätä: poika suostui pukemaan nämä ylleen vain kädet naaman edessä. :)

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Blogi täyttää puoli vuotta - arvonta!

Blogimaailman noviiseina emme oikein ole osanneet noudattaa etikettiä, mitä tulee tunnustusten jakamisiin tai blogien kommentointiin. Nyt kun blogin tilastojen mukaan täällä käy paljon vierailijoita myös ystäväpiirimme ulkopuolelta, on aika ryhdistäytyä!

Ensinnäkin iso tervetulotoivotus kaikille lukijoille! On aivan uskomattoman upeaa, jos olemme jotenkin onnistuneet inspiroimaan sinua. Mikäli uskot palaavasi blogiin, ilmoittaudu lukijaksi. (Meille ei oikein ole selvinnyt, mitä hyötyä tästä sinulle on, mutta meitä se ilahduttaisi.)

Toivomme myös kommentteja, mikäli tekeleemme herättävät ajatuksia. Erityisesti kaipaamme mielipiteitä ja korjausehdotuksia ohjeisiin. Niiden tekeminen ei ole ihan helppoa, joten varmasti parannettavaa riittää.

Blogimme täyttää puoli vuotta 13.2., joten järjestämme arvonnan. Yritimme hieman kaivella vinkkiä muista blogeista kuinka tämä on viisainta järjestää ja päädyimme seuraavaan:

  • arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen 13.2.2012 mennessä ja jättämällä kommenttiin joko yhteystiedot tai muuten tunnistautumalla
  • arvomme voittajan 14.2. ja kerromme sen täällä
Palkintona on pehmeä ja lämmin ystävänpäiväyllätys. Kuvaa ei nyt ole, koska eihän se sitten olisi yllätys. :D

Nyplätyt sydänliinat


Tänää olen täytelly kesätyöhakemuksii, ja miettinyt laittaakohan kukaa muu harrastuksiin nypläystä. :D Toivottavasti työnantaja tietää mitä se tarkoittaa...

Olen ehkä vähän myöhässä, mut päätin nyt esitellä jouluksi tekemäni pienet pöytäliinat. Liinat tehty Momman käsityöhuoneessa, kiisselin hörppimisen välissä. Mallikin löytyi Momman arkistosta. Lanka on melko ohutta pellavalankaa.
Tällä hetkellä on työn alla taas uusi liina, mihin teen keskiosan ja reunan erikseen. Tällä liinalla ei ole valmistumisaikataulua toisin kuin joululiinoilla.