Pieniä huiveja

Talomme uumenista löytyy kymmenittäin erilaisia huiveja. Enemmän kuin olisi välttämätöntä, mutta toisaalta ei ole mitään niin kätevää lämmösäätelijää kuin huivit. Isoon huiviin voi kääriytyä, sen voi kietaista vain kaulaan, tarvittaessa pään ympärille viimaa vastaan ulkona. Pieni huivi voi olla asun katseenvangitsija tai juuri se tarpeellinen kaulan lämmittäjä.

Talvikaudella perheemme naiset kulkevat lähes koko ajan jonkinlainen huivi kaulassa. Yksi tämän talven suosikeista on viime vuonna valmistunut liilan sävyinen pitsihuivi. Se on tehty yhdestä vyyhdistä Malabrigon pitsilankaa. Malli on Echo Flower Shawl, joka on aivan ihana neulottava pitsihuivimalli. Lanka ja malli eivät kuitenkaan sovi yhteen: pitsi ei erotu lainkaan vaihtelevissa värisävyissä eivätkä langan pehmeät sävyt pääse oikeuksiinsa. Lisäksi valitsin todennäköisesti vähän liian ohuet puikot. Niinpä tämä huivi on päätynyt kotihuiviksi ja sitä virkaa huivi on uskollisesti koko talven hoitanut.

Niinikään viime vuonna aloitin yhden huivin rosee-tekniikalla. Lankaa oli aika vähän ja se jäi kesken, kun hukkasin langan vyötteet eikä minulla ollut mitään muistikuvaa langan ostopaikastakaan. Vähäisen loppulangan avulla viimeistelin tämän nyt hartianlämmittimeksi. Tässä lanka ja malli sopivat paremmin yhteen. Jos joku tietää langan nimen, vinkatkaa minulle. Napin avulla huivin voi kietaista eri tavoin.

Huivit ja patalaput ovat itselleni tilaisuuksia kokeilla uusia tekniikoita. Tämä pieni punainen huivi on ensimmäinen valmistunut haarukkapitsikokeilu. Aivan onnistunut ei ole sekään, mutta päätynyt moneen työpäivään asun väripilkuksi.

Ylellinen Sulka-lanka (merinovillaa, alpakkaa ja silkkiä) päätyi pieneksi lehtihuiviksi. Muokkasin netistä löytämääni Sylvari Neck Warmer-ohjetta jonkin verran, mutta pääosin tämä noudattelee sitä. Huivista tuli hauska, mutta neulos käpristyy käytössä pingottamisesta huolimatta. Lanka on vain yksikertaisesti liian painava. Kutittamattomuus tekee kuitenkin tästä kaulanlämmittimestä ihanan pidettävän.