Muutakin salaista lahjaa olen viime aikoina väkertänyt. Sain kutsun Tiitiäisen kummiksi ja halusin tehdä ainakin osan lahjasta itse. Ensimmäiseksi neuloin tunikamekon, joka tuo mieleeni 70- ja 80-lukujen vauvanvaatteet väritykseltään ja muodoltaan. Mallin löysin netistä ja noudatin sitä alusta loppuun saakka.
Lähes jokainen kummilapseni on saanut ristipistotyönä valmistuneen suojelusenkelin, niin myös Tiitiäinen. Etukäteen sain tietää nimen ensimmäisen kirjaimen, mutta loppu paljastui vasta kastejuhlassa.
Olin ajatellut valmistaa myös kortin ristipistotyönä, mutta lopulta päädyin työkaverin töistä inspiroituneena paperikorttiin. Kaupan kastekortit olivat kovin hempeitä, joten valitsin niistä poiketen vähän räväkämmät värit. Facebookista nappasin kuvan vauvasta ja printtasin sen aivan tavalliselle kopiopaperille. Täydellistä kortista ei tullut, mutta olen aivan tyytyväinen ensimmäiseen itsetehtyyn ei-joulukorttiin. Pakettiin sujahti vielä vauvakirja, sellainen, jota jaksaa täytellä myös kolmannen lapsen kohdalla. Olen ikionnellinen pienestä kummilapsesta: nyt vihdoin minulla on vauva, jolle voin väkertää sydämeni kyllyydestä. Seuraava projekti on jo melkein valmis....
Huh, melkein meni ohi arvonnan tulos. Sähköpostiosoitteeni on mtuittil(at)gmail.com.
VastaaPoista