Puutarhaunelmia

Koko viikonloppu on vierähtänyt pihalla. Lupiinien ja voikukkien kitkeminen on ollut tylsimmästä päästä, mutta paljon mukavaa istuttamista ja sisutamistakin mukaan on mahtunut. Tänä vuonna olen halunnut yhdistää vanhoja useimmiten rikkinäisiä tavaroita kasveihin. Lahonneita tuoleja on kulkeutunut kukka-alustoiksi kaksi: toinen on mahdottoman korkea ja toinen lähes jalaton. Mihinkähän tarkoituksiin ne tehtiin?

Vanhoihin köynnöstukiin olen ripustellut hyttyskynttiläkipoista tehtyjä minimaljakoita ja rautalanka-amppeleihin istutettuja köynnöksiä. Mukaan pääsi myös yksi elämänpuusta ylijäänyt kuva muovitettuna. Katsotaan kuinka kauan se kestää.

Puolen hehtaarin metsän reunamalla on pehmeä lepopaikka. Jos uni ei taivasalla tule, voi hipsiä isotädin käsin tekemällä tyynyliinalla verhottu tyyny kainalossa viereiseen nukkuma-aittaan. Sen oven pielessä toivotellaan hyvää yötä.

Istutuksia

Vasta nyt olen istuttanut ensimmäisiä kesäkukkia. Tänä vuonna tein sen "uuden" pöydän ääressä, kun aiempien vuosien metallijalkainen lastulevypöytä hajosi käsiin. Uusi pöytä koostuu kehikosta, jonka käyttötarkoitus on jäänyt täysin hämäräksi itselleni, se löytyi aitan vintiltä. Viereisestä varastosta löytyi vielä muutama sopivan mittainen lauta ja niin pöytä oli valmis. Todennäköisesti kehikko on ylösalaisin, mutta näin sain itselleni täydellisen pöytäkorkeuden.

Pöytä on aitan pitkän räystään alla, joten se ei joudu alttiiksi sateelle. Tämä on lempipaikkani tehdä rautalankatöitä ja moni risutyökin on lämpimällä ja suojaisella seinustalla valmistunut. Aitan seinällä on ollut jo vuosia myös vanhojen käyttöesineiden näyttely, joka kasvaa sitä mukaa, kun uusia vanhoja esineitä tulee vastaan. Kaikille en edes nimeä tiedä, mutta kauniita ovat katsella.

Nyt istutuspöydän hyllyillä on vielä paljon ruukkuja, mutta kyllä ne siitä vähenevät kunhan yöhallat ovat varmasti ohi.

Ensimmäisten istutusten lisäksi pöydän ääressä valmistui muutama kylvömerkki kasvimaalle. Porkkana ja punajuuri saivat hahmot, mutta yrttejä olisi ollut liian hankala rautalangasta kuvata, joten ne kirjoitin.

Elämänpuu

Aloitin jo talvella kaksiulotteisen risupuun tekemisen. Tarkoituksenani oli tehdä siitä seinäkoriste, johon voisin ripustaa rautalankatöitä ja kenties tehdä tuikkukipoista lehtiä. Siksi valitsin sidontalangaksi kiiltävän langan. Työ jäi kesken ja kuivui lähes sidontakelvottomaksi saunan eteisessä. Nyt tein sen loppuun, sidoin kuinka pystyin oksia liottamatta. Lopullinen koko on noin pari metriä suuntaansa.

Myös käyttötarkoitus muuttui matkan varrella. Kesken jääminen, oksien kuivuminen ja yllätykset matkan varrella muistuttivat elämästä yleensä. Puu saa nyt luvan olla valokuvakollaasin taustana. Olen kerännyt puuhun mustavalkovalokuvia suvustani ja kummilapsistani. Näissä blogin kuvissa puussa on vain muutama kuva, koska en ilman lupaa halua julkaista kuvia.

Kuvat kiinnitin puuhun kaksiosaisella erittäin yksinkertaisella pidikkeellä. Halusin, että kuvat pääsevät liikkumaan tässä elämänpuussa kuin lehdet tuulessa. Luulen, että lisään puuhun vielä elämälleni tärkeitä sanoja tai aforismeja pieniksi lehdiksi kuvien joukkoon. Haluan kuitenkin mutustella tekstejä kiireettä.

Risutöiden opettelua

Kun nyt meidän pihalta kaadettiin koivu, pääsin minäkin kokeilemaan lisää erilaisia risutöitä, jotka ovat jo tuttuja Juurismäen äidin tekeminä. Köynnöstukipuu, ruukunsuoja, perhonen ja kukka valmistuivat ensin.

Tavallisen parvekelaatikon ympärille punoin risusta suojan vaakasuuntaan. Tähän työhön voi käyttää kaikki pienetkin risunpätkät. Punoin lisäksi pajusta laatikkoon harvan köynnöstuen. Vaikka laatikko näyttää ihan hauskalta ilman köynnöstäkin, toivon kuitenkin siementen itävän.

Virkattu ylioppilaslakki koristeeksi

Onnea kaikille uusille ylioppilaille ja vanhemmille! Eilen tulivat tulokset, mutta minä olen aloittanut korttien väsäämisen jo vähän aiemmin. Kokonaisuutta en tänne vielä laita, koska minusta on mukavaa, että kortin ja lahjan saaja näkee lopputuloksen ensimmäisenä. Mutta sen verran paljastan, että kortteja koristaa itse virkattu ylioppilaslakki. Ohje tulee tässä:

Virkattu ylioppilaslakki koristeeksi

Tarvikkeet:
pieni määrä valkoista ja mustaa puuvillalankaa (paksuudella ei väliä, mutta minulla oli noin koukulle 4 sopivaa lankaa, paksuus vaikuttaa lopputuloksen kokoon)
vielä pienempi määrä kultalankaa
langan paksuutta puoli numeroa pienempi koukku
silmäneula

Koukun tulee olla tavallista pienempi, jotta lakista tulisi napakan kova pysyäkseen muodossa tärkkäämättä. Toki lakin voi tärkätä tai lakata, mutta mielestäni se on tarpeetonta, jos lakki on virkattu tiukkaan. Itse käytin lakkiin jämälankoja, joten lippakin on tehty akryylilangasta. Parasta olisi merseroitu puuvillalanka, mutta sitä ei ollut minulla mustana.

1.krs: Tee valkoisella langalla lenkki sormen ympäri ja virkkaa tähän renkaaseen 6ks, sulje ps, kiristä aloitusrengas.
2.krs: 2ks jokaiseen s:aaa, sulje ps. (12s)
3.krs: *2ks ensimmäiseen s:aan, 1ks seuraavaan*, toista *-* ympäri, sulje ps. (18s)
4.krs: *1ks, 2ks samaan s:aan, 1ks*, toista *-* loppuun, sulje ps. (24s)
5.krs: 1ks jokaiseen s:aan, sulje ps. (24s)
6.krs: 1ks, *2s yhteen (tai vaihtoehtoisesti jätä väliin 1s), 3ks*, toista *-* kierroksen loppuun. Sulje ps, mutta vaihda tässä vaiheessa musta lanka! (20s)
7.krs: 1ks jokaiseen s:aan. Älä sulje ps.
8.krs: Jatka suoraan edelliseltä kierrokselta: 1ks ja 1pp samaan s:aan, 5p, 1pp ja 1ks samaan, ps seuraavaan s:aan. Päättele langat.

Ompele kultalangalla "lyyra" lipan keskiosaan lähelle valkoista yläosaa. Kiinnitä lakki liimalla korttiin.

Risuseurat

Sumuisena ja kylmänä iltana muutama työkaveri tuli tekemään pihallemme risutöitä. Vanhan ajan ompeluseurojen hengessä istuimme ringissä vääntämässä ja kieputtamassa. Hunajateetaukoa lukuunottamatta tehtaamme pyöri koko illan ja tunnit kuluivat oikeastaan huomaamatta naurun ja tekemisen lomassa.

Ennen iltaamme selailin risutöiden kuvia netissä ja hämmentyneenä iloitsin, kuinka eri ihmiset ovat päätyneet samantyyppisiin töihin ihan itsenäisesti. Löysin jonkun toisenkin, joka on päällystänyt köynnöskaaren risuilla! :) Useissa kuvissa vastaan tuli sudenkorento, jota halusin kokeilla. En tiedä, kuinka muut ovat sen tehneet, itse tein ensin kaksi suurta ympyrää (=siivet), jotka pujotin vartalon sisälle. Todella nopea työ. Näitä teimme myös risuseuraillassamme. Useita sydämiä, kransseja ja ruukunsuojakin valmistui illan aikana.

Aloitin silloin myös risulinnun, joka nyt vartioi tulppaanien kasvua. Saunan ovi sai uuden kranssin, jonka sisälle väänsin rautalangasta sauna-sanan. Tämä lanka on ikivanhaa ja ruostunutta betoniraudoituksessa käytettävää sidontalankaa, joka on noin 30cm pätkinä. Ei taivu kauniisti, mutta sopii epätasaisen ja "sinne päin" olevan kranssin sisään.

Kierrätyskortteja

Rippikorttien jälkeen on valmistunut koko joukko kierrätyskortteja. Näissä korteissa sekä pohjamateriaali että koristeet ovat uusiokäytössä.

Luon mummu sai vessapaperirulla-albumikortin (!) äitienpäivänä. Kortti on toteutettu tällä idealla. Rullien sisältä löytyi vinkkejä ruusun terälehtien käyttöön ja pieni summa puutarhaostoksia varten. Kaikki materiaali on kierrätettyä.

Samalla valmistui myös pikkusiskolle äitienpäiväkortti albumi-idealla. Ja anopille perinteisempi taittokortti

.

Soitonopettajalle tehtiin vanhasta nuotista kortti ja täysin samalla idealla valmistui kortti myös luokanvalvojalle. Kovin ovat yksinkertaisia ja sommittelussakin olisi parantamisen varaa, mutta kauhean mukavaa näitä on väsätä. Kannustan siis muitakin kokeilemaan: korttiaskarteluun ei välttämättä tarvita kalliita paperisettejä, leimasimia ja musteita.

Käsilaukku kartongista

Äitienpäivälahjaksi saamani askartelu on ehdottomasti päivityksen arvoinen. 10-vuotias poikani osoittaa erinomaista äiti-tuntemusta lahjallaan. Koulussa opettaja oli antanut ohjeeksi tehdä jonkinlainen laukku (itse ideoitu, ei mallia) tai tasku, johon voi pujottaa kortin ja mahdollisesti jotain muutakin. Materiaalina oli kartonki, sakset, liima ja mielikuvitus.

Näillä eväillä poika onnistui luomaan sydänkäsilaukun, joka todella lämmitti sydäntäni. Turkoosi ja punainen toimivat sähäkkänä yhdistelmänä ja ideointi on onnistunutta. Sivuissa on haitarilevikkeet ja keskellä lukitussysteemi. Sisältönä tietysti suklaata kortin lisäksi.

Sytykeruusuja

Työkavereiden ansiosta munakennoja oli jälleen kertynyt riittävästi sytykeruusutehdasta varten. Vaikka kesällä näille on vähemmän käyttöä, sopivat ruusut myös nuotioretkelle apulaiseksi tai mökkituliaisiksi.

Tällä kertaa lopputulos on lähes 100% kierrätystuote, vain liima ja tussi kuluivat ensimmäistä kertaa. Pakastepizzalaatikot, vanha puhelinluettelo, poltetut kynttilät ja kierrätyspaperinaru saivat puuhastelun jälkeen uuden muodon.

Ruusut on tehty tällä kertaa ilman väriä, joten väri vaihtelee harmaasta hailakan ruskeaan. Tein puhelinluettelon sivuista laatikoita täältäkin löytyvällä ohjeella. Kuhunkin laatikkoon käytin neljä sivua päällekäin. Pohjaa tukevoittamaan leikkasin pakastepizzalaatikoista sopivia paloja. Lopuista pahvipaloista tuli etikettikortit.

Korttilaatikko

Työkaveri esitteli tänään tekemäänsä upeaa ylioppilaskorttia. Innostuin taas ja haluan oppia lisää korttien tekemisestä, vaikken koskaan hänen tasolleen yltänekään. Kaikille niille minun tekemilleni hienoille korteille täytyy tietysti olla säilytyspaikka ellei niitä heti lähetetä ja aloitinkin korttiaskartelun siitä. ;)

Kenkälaatikko sai uuden ilmeen päällystettyäni sen eteisestä ylijääneellä tapetilla. Juhlavuoden kunniaksi kanteen pääsi myös Titanic. Sisältö täytyy tietysti selvitä ja lopuksi vielä kolmiulotteisuutta virkatulla kukkasella. Mitä näillä on tekemistä korttiaskartelun tai toistensa kanssa? Ei mitään! Eli teemaa en tässä askartelussa noudattanut. Mutta ehkä seuraavassa?