Sivut

tiistai 30. elokuuta 2011

Nimet rautalangasta

Olen tehnyt rautalangasta monenlaisia tekstejä. Tähän tarkoitukseen sopii parhaiten aika ohut ja taipuisa lanka. Hahmottelen ensin paperille yhtäjaksoisen tekstin ja sitten vain vääntelen sen käsin. Aika vähän käytän tämäntyyppisessä työssä pihtejäkään. Vanhasta kaunokirjoitustaidosta on tässä hyötyä! :)

Joskus kieputtelen rautalangan ympärille ensin villalankaa ja taivuttelen vasta sitten. Näin voi saada aikaan erivärisiä tekstejä ja lisäksi hauskoja efektejä, kun jättää loppulangan pienelle kerälle ja sitten teksti avautuu siitä. Rautalankaa ei edes näe.





 Olen yhdistänyt tekstejä myös naulakoihin, jolloin lopputulos voi olla vaikkapa nimikoitu ikioma lapsen naulakko. Mirja sai omansa leikkimökin tupaantuliaisissa, Verni ei vielä tiedä asiasta mitään....



perjantai 26. elokuuta 2011

Isoäidin neliöt

Viimeinenkin Maailman suurin tilkkupeitto -tempaukseen lähtevistä peitoista valmistui.

Monissa ohjeissa neuvotaan höyryttämään tai pingottamaan ruudut ennen yhteenliittämistä, mutta itse koen helpommaksi tehdä sen jälkeenpäin. Tällaiset peitot, joissa lanka on konepestävää, höyrytän silitysraudalla nurjalta. Höyryttäminen kasvattaa kokoa aika lailla:


Koska hyväntekeväisyyspeiton tavoitekoko on 90x120 cm, tein reunaan vielä kierroksen kiinteitä silmukoita ja kaarireunuksen. Kaarireunus on helppo ja nopea tapa tehdä näyttävä, mutta ei liian koristeellinen reunus. Virkkasin sen näin: piilosilmukka, 7 pylvästä 3. silmukkaan piilosilmukasta lukien, ps 3. silmukkaan jne. Näin sain peiton kooksi vaaditut 90 ja 120cm.




En kuitenkaan ole malttanut lopettaa neliöiden virkkaamista. Järjestelin sopivia pesukelpoisia jämälankoja kahteen osaan paksuuden mukaan ja värikkäitä neliöitä on valmistunut jo kymmeniä. Tein nämä vähän eri tavalla, kun hain kukkamaisempaa lopputulosta. Tämä englanninkielinen ohje on hyvin lähellä sitä, mihin itse päädyin. Ainakin lopputulos näyttää samanlaiselta, vaikka teinkin yhden ulkokierroksen enemmän. Näihin en myöskään ole tehnyt kaikkein ulointa kierrosta valmiiksi, koska värikakofonian vuoksi ajattelin tehdä sen samanvärikseksi kaikkiin neliöihin. Lopputulos olisi näin yhtenäisempi. Mutta en vielä ole päättänyt, mitä näistä tulee, millä tavalla tai milloin. Tyypillinen inspisprojekti siis. :D



maanantai 22. elokuuta 2011

Koruenkelin tarina

Palasin rautalangan pariin alunperin tarvitessani avainnaulakkoa. Viimeiset pari vuotta avaimet ovat roikkuneet eteisessä takkinaulakossa, kun eräiden 7-vuotissynttäreiden tiimellyksessä avainkaappi tipahti seinältä ja hajosi. Avainnaulakko on edelleen tekemättä loppuun, mutta paljon muuta on viimeisen kuukauden aikana valmistunut.
 
Naulakot ovat sopivia aloittelijalle: helppoja ja nopeita valmistaa, mutta toisaalta koristelujen määrä on vain luovuudesta kiinni. Ensimmäiseksi minäkin tein niitä.


Pienet naulakot ovat käteviä monessa paikassa, meiltä niitä löytyy niin keittiöstä kuin kampauspöydän vierestä. Korunaulakoina olen niitä käyttänyt vuosia, mutta kaipasin korvakoruille parempaa säilytyspaikkaa: korvakorujen pinnoite helposti kärsii metallia vasten. Kokeilin virkata naulakon osaksi pitsin, johon korvikset olisi helppo ripustaa. Ensimmäinen kokeilu oli väreiltään ja sommittelultaankin suorastaan huono, mutta kannusti jatkamaan kehittelyä.



Naulakoiden lisäksi olin tehnyt enkeleitä rautalangasta, koristeeksi vain. Vasta kun minulle ehdotettiin näiden kahden yhdistämistä, löysin mielestäni sopivan idean korunaulakoksi. Enkelin siipiin oli mahdollista virkata tai neuloa pitsi, johon voisi ripustaa korvakorut ja hiukset voisivat kannatella sormuksia ja helmasta roikkuisivat kaulakorut ja muut korut.



En ole muualla nähnyt tällaisia naulakkoyhdistelmiä ja osittain varmasti siksi ne ovat kovasti viehättäneet myös ystäviäni. Osalle kauneinta on enkeli, osa tykästyy erikoiseen ja koristeelliseen naulakkoon. Olenkin päätynyt tekemään pitseillä uudistettuja enkeleitä pelkkään koristekäyttöön ja valmistanut naulakoita myös ilman enkeliä.Tämä koruenkelin tarina onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka yksi ajatus johtaa toiseen ja edelleen eteenpäin. Ja myös siitä, kuinka ihanaa ja palkitsevaa on ideoida yhdessä uusia käsitöitä. :)


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Isomummun kehräämät langat

Käsityöharrastuksemme tuntuu siirtyvän äidiltä tyttärelle. Siihen asti kunnes virkkausgeeni löydetään, uskomme tämän olevan seurausta esimerkistä, tarpeesta ja luomisen halusta. 

Isomummun aikuisuudessa neulominen oli välttämättömyys, suuren perheensä mummu piti sekä sukissa että villapaidoissa. Joka syksy oli neulottava uudet, vähintään yhdet jokaiselle.

Langat kehrättiin itse ja tämän taidon Luon mummukin osaa. Nämä luonnonvalkoiset kolmisäikeiset villalangat on kehrätty yhdessä 1990-luvun alussa Isomummun ollessa noin 85-vuotias. Viimeisinä vuosikymmeninään Isomummu virkkasi enemmän kuin neuloi, mutta viimeiseksi käsityöksi jäi villasukkapari. Nuo liikuttavat sukat tuskin päätyvät käyttöön, mutta kertovat tekemisen ilosta, tottumuksesta ja tarpeesta silloinkin, kun silmä ei enää näe ja käsi ei oikein jaksa.

perjantai 19. elokuuta 2011

Maailman suurin tilkkupeitto

Tänä vuonna on monessa tuvassa, koululuokassa, junassa ja neulekahvilassa tehty isoäidin neliöitä. Marttaliiton ja yhteistyökumppaneiden Maailman suurin tilkkupeitto -projekti innosti myös minut mukaan. Lankavarastosta löytyi kahta sävyperhettä sopivia lankoja, joita vielä hieman täydensin alekorista löytämilläni Seitsemän Veljestä-langoilla. 

Punasävyinen pikkupeitto valmistui ensin. Peitto on kooltaan 24 neliötä ja noin 60x90 cm. Tässä peitossa liitin palat toisiinsa nurjalta piilosilmukoilla virkaten ja reunaan virkkasin vain yhden kierroksen kiinteitä silmukoita.

Vaasan kaupunginkirjastossa on ollut mahdollisuus osallistua tempaukseen virkkaamalla neliöitä, joista sitten neulekahvilassa kasasin toisen pikkupeiton. Sen palat liitin toisiinsa virkkaamalla oikealta puolelta kiinteillä silmukoilla, jolloin liitos on näkyvämpi. Erivärisiin tilkkuihin tämä tapa sopii hyvin, peitosta tulee yhtenäisempi ja ryhdikkäämpi. Reunaan virkkasin kiinteän silmukkakerroksen lisäksi pienen pykäreunuksen.



Viimeinen ja suurin peitto on vielä tilkkuvaiheessa. Ajattelin kasata sen sekä värikkäistä että yksivärisistä neliöistä. Kaikki värikkäät olen virkannut valmiiksi ja osa yksivärisistäkin on jo tehty. Aikaa peittojen lähettämiseksi on vielä kuukausi, joten eiköhän tämäkin ehdi mukaan. :)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Nypläyksestä amigurumeihin

Sain vihdoinki aloitetuks ensimmäisen blogikirjoituksen koko elämäni aikana.


Eniten käsitöit teen täl hetkel nypläyksen paris, mikä on monia hämmästyttäny, eikä ihme sillä enpä ole toisist 14 vuotiaist nyplääjist kuullu. Kaikki alkoi koulust. Entisen koulun rehtorin äiti kävi koulul opettamas vähä nypläyksen alkeit, ja monesti jo sillo istuttii koulul yliaikaa nypläämäs. Vastapalvelukseks oltii vapaaehtoisella opettajal eli Mommal käyty haravoimas, joten tiedettiin mis Momma asuu.


Kerran päätettii käydä kyläs kattoos mite Momma voi ja mitä uusii töit se on saanu tehtyy. Kun oltiin lähös Momma kysy et haluttaisko me alottaa toiset työt, ja totta kai me haluttii:) Siitä asti ollaan käyty kahden kaverin kans ensin kerra viikos ja ny kaks Momman luona nyplääs. Aina on Mommalla jotain syötävää, useimite suuuper hyvää kiisselii. Kesänypläyspaikkana meil on pupi, Momman ulkorakennus. Joskus naurettuki sitä et jos tulee pahamieli voi lähtee pupii, onhan siel likööriiki - liinojen tärkkäämisee.




Kotona teen monenlaist langasta. Ohjeist en tosin tykkää, joten en yleensä käytä niit, ja jos käytän pitää sitä aina vähä muokata. Monesti on epäonnistunu, mut kyl monesti tulee juuri sellanen kun halusin. Tämäkin norsu on omasta päästä tehty.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Ruostetta

Sain ystävältä lahjaksi vanhaa paimenlankaa. Muutaman viikon se seisoi nojaten ulkorakennuksen seinään, kunnes ryhdyin sitä tutkimaan tarkemmin. Minulla ei ole paljoa kokemusta rautalankatöistä ja nekin vähäiset ovat vuosien takaa.

Hapettunut rautalanka osoittautui lähes mahdottomaksi taivutella. Jos langan saikin taivutettua sen katkeamatta, yhteenkään korjausliikkeeseen ei ollut varaa. Sitäpaitsi lanka taipui juuri haluamastaan kohdasta, siitä hapettuneimmasta.

Strömsön sivuilta löytyi ohje, jota kokeilin ensimmäisenä. Ensimmäinen lintu vaikutti epämuodostuneen sulkasatoiselta.
Käyttämäni ruosteinen lanka oli ohjetta paksumpaa, joten olisin tarvinnut rungoksi tukevampaa lankaa. Toiseen lintuun laitoin runkoon kolminkertaisen langan, joten se säilytti vähän paremmin muotonsa kieputettaessa lankaa ympärille.

Se sai myös sinisen silmän ja päätyi lopulta langan lahjoittajalle vastalahjaksi.


Samalla tekniikalla valmistui muutama lintu lisää ja nämä vanhan enkelin siivet.
Kieputteluun kyllätyneenä hain mielessäni malleja, joissa ei olisi kovin paljon teräviä kulmia, jolloin rautalanka mahdollisesti kestäisikin. Yllätys olikin suuri, kun päällimmäisten hapettuneiden kerrosten alla oli pehmeämpää ja vähemmän haurasta rautalankaa, joka kesti vähän paremmin taivuttelua. Enkelin siivistä ideoin enkelin ja lopulta kokeilin myös pientä naulakkoa. Naulakosta näkee hyvin, kuinka kulmikas taivutuksen jälki on vanhassa ruosteisessa langassa. Tai sitten tekijä on vain taitamaton.


Tämä lanka on kuitenkin niin haurasta, että parhaimmillaan se on mielestäni koriste-esineissä. Syksyä ajatellen valmistin ison piharuukun päälle koristeen, jolle tuli lopulta korkeutta 80 cm ja halkaisijaltaan se on 40 cm. Sisälle ruukkuun voin laittaa joko kukan tai kynttilän tai ehkäpä molemmat. Toistaiseksi ruukussa on vielä kohtuullisen hyvinvoivat kesäkukat, joten tämän tekeleen on odotettava kylmempiä kelejä.
 


lauantai 13. elokuuta 2011

Projekti jatkuu

Loimme tämän blogin kylmänä syysloman päivänä. Ajatuksennamme oli pitää päiväkirjaa tekemistämme käsitöistä ja toimia inspiraationa lukijoille ja katselijoille, aivan kuten lukemattomat bloggaajat ovat innoittaneet meitä.

Tekniikka tuntui kuitenkin liian hankalalta, innostus lopahti osaamattomuuteen ja itse käsitöiden tekeminen tuntui hauskemmalta ajanvietolta kuin vaivalloinen dokumentointi blogin muodossa. Nyt syksyn kynnyksellä huomaamme, että aika on tehnyt tehtävänsä ja blogiajatus on muhinut kypsemmäksi. Tässä blogissa tulemme esittelemään uusia töitämme, mutta myös mieluisia vanhempia luomuksia. Blogia päivitetään satunnaisesti ja kuvien laatu vaihtelee. Tervetuloa kotikutoiseen maailmaamme!