Risukaari

Ostin viime vuonna muutamalla eurolla hempulin vihreän metallikaaren. Se palveli hyvin porttina laihialaiselle kesämökillemme eli alaterassille, josta pääsee myös vanhaan navettaan rakennettuun ulkosaunaan ja saunatupaan. Pikkuhiljaa kesän kuluessa köynnökset kasvoivat peittämään kaaren vihreän värin.

Nyt kaari sai risupeitteen koivunrisuista. En pyrkinyt aivan täysin peittämään metallia, jottei kaaresta tulisi liian painavaa. Uudistettu kaariportti on minun silmääni miellyttävä jo nyt keväällä ilman köynnöksiäkin.

Vanhan aitan edessä sijaitseva risutyöpaikka houkuttelee myös apulaiskissan paikalle. Kahahtelevat risut saavat saalistusvietin heräämään ja välillä apulainen hyppää oksien perässä syliinkin.

Villa - puuvilla - pellava - kesä

Ehkä kevään viimeiset villasukat pääsivät puikoille, kun teki mieli opetella kolikkopalmikon teko. Lankaakaan ei ollut kuin yhteen sukkaan. Tämän ongelman ratkaisin neulomalla joka toisen kerroksen yksivärisellä valkoisella langalla ja joka toisen kirjavalla. Lopputuloksessa ei kuvioneule erotu parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kolikkopalmikko on nyt hallussa. Sukan malli on oma.

Pari kevätmyssyä omaan päähän valmistuivat nopsaan. Merseroidusta puuvillasta tehty vaalea myssy ja ruskea täyspellavasta neulottu myssy ovat omia pitsineuloskokeiluja, mallia näihin ei ollut. Ohuin virkkauslangasta valmistettu myssy on saanut inspiraationsa tästä, vaikka ohjetta on muokattu lankaan sopivammaksi. Tämä myssy on kuvattu pingotusvaiheessa kevätauringon loisteessa.

Paperifiligraani - kokeilua

Erään alakoulun käsityökerholaiset tekivät pari kuukautta sitten hurmaavia pannunalusia poppanakuteesta. He pyörittivät kuteesta rullia, jotka tasaiselta sivultaan liimattiin alustaan. Eriväriset pyörylät näyttivät kauniilta minun silmissäni ja ovat vaivanneet mieltäni... ja olen kokeillut rullailla kaikenlaista poppanakuteiden puutteessa. :D

Ihan itse päädyin paperisuikaleiden rullailuun, mutta asiaa netistä tutkiessani, huomasin kyseessä olevan erittäin vanhan tekniikan: paperifiligraani. Englanninkielisellä hakusanalla quilling löytyy kuvia pienistä malleista aivan upeisiin taideteoksiin. Paperisuikaleiden rullailu on hidasta ja melkein meditatiivista. Sorminäppäryys kehittyy, mutta myös lapset ovat mieluusti osallistuneet rullailuun. Minulla on ollut käytettävissä vain tavallista värillistä paperia, jonka olen leikannut noin 4mm suikaleiksi. Itse olen suikaleet rullannut ihan vain hammastikun ympärille eikä minulla ole edes oikeanlaista liimaa ollut käytettävissä. Luulen kuitenkin, että tätä tehdään lisää.

Lukinkesyttäjä

Työpaikalla oli hassun hatun päivä. Hikisen pipon tai stetsonin asemasta päälaellani keikkui kevyt mutta kauhistuttava lukki. Hattu sai aikaan kiljahduksia, sekä ilosta että inhosta kumpuavia.

Lukin ruumis on virkattu pylväin mustasta tekokuitulangasta (jämälanka, merkistä ei tietoakaan). Pohja on tasainen pyörylä, josta yläosa nousee 3 krs suoraan ja sitten kaventuen päälaelle. Täytin lukin kevyesti, jotta se ei "pömpöttäisi" päälaella. Silmät virkkasin valmiiseen lukkiin. Jalat aioin tehdä piipunrassista, mutta askartelunurkkauksen siivoamisesta huolimatta ne eivät putkahtaneet esiin mistään. Joten tein jalat rautalangasta, jonka ympärille virkkasin kiinteitä silmukoita. Jalkapari valmistui aina yhdestä pätkästä. Kiinni lukki pysyy nutturapinneillä ja hyvin pysyikin koko päivän sen kummemmin korjailematta.

Piti haravoida...

...ja haravoinkin. Vähän. Kutkutteli tarttua syksyllä kaadetusta koivusta jääneisiin lajittelemattomiin risuihin. Yllätyksekseni ne olivat vielä aivan käyttökelpoisia liottamatta! Tein pari kukkaa, pari sydäntä ja yhden ruukunsuojan. Ja samalla löin lukkoon illan, jolloin kutsun myös työkaverit risutalkoisiin. Yhdessä on vain niin mukava tehdä.

Näperrettyä ruokaa

Kokoonnuimme ystäväporukalla iltaa viettämään. Ruokateemana oli tällä kertaa koristeltu ruoka. Thaimaassa olen nähnyt upeita hedelmä- ja vihannesveistoksia, mutta aivan samaan tasoon en edes pyrkinyt. Tavallisella vihannesveitsellä ei edes ole mahdollista kaivertaa äärimmäisen tarkasti.

Mielikuvitus ja muutama kuva inspiraationa teimme yhdessä Juurismäen tyttären kanssa kurkkulehtiä, porkkanakukkia, viipaloituja ananaksia, luumukukkia, melonikorin ja omenajoutsenia. Lopputulos on ihanan värikäs. Pienen ihailun jälkeen koko vati tuli syötyä.

Vinkkejä vanhoille villasukille osa 2

Lisää ideoita kuinka hyödyntää vanhat reikäiset villasukat. Näistä oikeastaan vain ensimmäisessä tunnistaa alkuperäisen materiaalin.

6. Lämpötyyny
Päkiästä aivan reikäiset lähes varrettomat sukat päätyivät kauratyynyksi neulojan harteille. Sukat on pesty kaksi kertaa 60 asteen lämpötilassa, mutta pesunkestävinä nähtävissä on vain vähän huopumista. Sukkien kärkiosa on leikattu ja loppusukat on ommeltu yhteen. Sisällä on suurinpiirtein tuon muotoinen kauratyyny. Sisätyyny kannattaa "osastoida", etteivät jyvät valahda toiseen päähän.

7. Lattiatyyny
Suoravartisista sukista voi leikata varret talteen. Varret voi täyttää vanulla ja ommella molemmista päistään kiinni. Kun näitä varsia on riittävästi (minulla ei vielä ole), ne yhdistetään pehmeäksi ja tukevaksi lattiatyynyksi. Harkitsen jopa pötkylöiden neulomista, jotta saisin kerätyn kierrätysmateriaalin käytettyä. :D

8. Pohjalliset omiin jalkoihin tai huonekaluille
Huopuvasta villasukasta voi oikeastaan tehdä mitä vain huopatyöaskartelua. Ehjä jalkapöydän puoli taipuu lämpimäksi pohjalliseksi eikä hukkapaloja juuri jää. Ja jos jää, niin ne voi laittaa huonekaluille "tossuiksi", jotta eivät naarmuta lattiaa.

9. Pehmolelu
Kaikkein mieluisinta on tehdä huopuneista sukista erilaisia mielikuvituksellisia pehmoja. Tässä erään reikäisen sukan kärkiosasta syntynyt Pinkkipyllypöllö. Nimi tulee reiän peitoksi tehdystä pyrstöosasta. Pöllön sisälle voi laittaa mitä tahansa ylijäänyttä leikkuumateriaalia. Kissamme tykkää hiiren muotoisista leluista, joilla on piiiiiitkä häntä. Lemmikin leluihin voi laittaa vaikka kulkusen sisälle.

10. Neulatyyny
Kahdesta pyörylästä saa yhdistämällä nätin neulatyynyn. Sisälle voi sitten tunkea sukan reikäisen osan. Tämä työ valmistuu erittäin nopeasti ja sopii hyvin myös pikkulahjaksi.

Viisi vinkkiä vanhoille villasukille

Perheemme on villasukkien suurkuluttajia. Kun sukkaan tulee reikä, useimmiten se paikataan kerran, ehkä. Aika laiska ja huono olen parsimaan, Juurismäen tytär tekee parempaa jälkeä.

Tässä viisi vinkkiä parsimisen vaihtoehdoksi siitä, kuinka reikäisten villasukkien elämää voi jatkaa. Nämä vinkit ovat sellaisia, joissa sukan muoto on hyödynnetty ja sukan tunnistaa sukaksi edelleen. Rikkinäisen villasukan voi myös muokata niin, ettei sitä enää sukaksi tunnista, mutta siitä joskus toiste...

1. Teritä uudelleen
Kauneimmat varret voi hyödyntää säärystiminä ja heittää rikkinäisen teräosan menemään, mutta uudelleen terittäminen on helppoa. Varresta voi poimia silmukat ja pääsee suoraan tekemään sukan kiinnostavinta osaa eli terää! Meillä puolet porukasta saa sukat hajalle päkiästä, jolloin riittää kärkiosan uudelleenneulominen.

Nämä pohjalaissukat ovat itse asiassa puolison lahjasukat kolmen vuoden takaa. Ne saivat punaiset uudet kärjet. Koska joka tapauksessa uusi kärki on erilainen, ei värierokaan haittaa.

2. Patakinnas
Leikkaa sukka mallin mukaan. Tästä ei paljoa hukkapaloja jää, kun peukalon sisälle kantalapusta leikkaa vielä vahvikkeen. Tämä siksi, että useimmiten sukan kärkikin on ohentunut eikä ole kiva, jos peukalo palaa. Koristelukin on sallittua, mutta valitsin tähän nyt mahdollisimman yksinkertaisen mallin.

3. Keppihevonen
Perinteinen sukkakeppihevonen on niin hauska askartelu, että suosittelen lämpimästi. Tässä mahtava reikä pohjassa on peitetty virkatuilla lisäpyörylöillä, mutta huovutettu villasukka toimisi aivan yhtä hyvin. Harja on tehty purkulangasta.

4.Jalka oven väliin - ovistopperi
Sukan muoto antaa mahdollisuuden toimivaan ovistopperiin. Jos haluaa, voi pohjan reiät harsia kasaan, mutta itse heitän sisälle parittoman puuvillasukan (joita niitäkin riittää...), jonka teräosa on täytetty vanhentuneella riisillä tms. Hiekalla täytetty puolen litran pullo on puuvillasukan varsiosassa. Sukan varren ja kärjen yhdistävä nauha pitää hökötyksen kasassa ja toiminnassa. Ankeimillaan siihen riittää vanha kengännauha, mutta mikään ei estä koristelemasta tätä ovistopperia hieman värikkäämmin.

5. Käyttö tossujen kanssa.
Tee virkatut tossut, jolloin pohjan reiät eivät haittaa. Pitkävartiset sukat yhdistettynä tossuihin on todella lämmin ja toimiva kotiyhdistelmä.

Prinsessa Ruususen ikkuna

Mitä sitä onkaan valmis tekemään peittääkseen aina likaisen ikkunan?

Ulko-ovesta hajosi uloin röpelöinen lasi. Kirkas lasi on aina sormenjälkiä täynnä enkä ole varma haluanko uudesta ulkolasista maksaa oven verran hintaa. Ovi on siis ollut surullinen käyntikortti jo jonkin aikaa.

Olin ajatellut laittaa sisäpuolelle perinteisen pitsiverhon, jotta edes sisältäpäin oven lasi olisi siedettävä. Kunnes keksin idean risukiemuroista ("sekatekniikkalla vedät vaan" kannusti siskoni sen kummemmin yksilöimättä).

Lopputulos saattaa peittää osan sormenjäljistä, mutta ei millään tavalla korvaa listojen puutetta ulkopuolella, vaan oikeastaan korostaa rikkinäisyyttä. Mutta jotain satumaista tässä on: aivan kuin köynnökset peittäisivät satulinnan... ja siksipä risuhökötys saakin olla jonkin aikaa paikallaan.

Höyheniä

Pääsiäinen valkeni varsin kylmänä ja lumisena. Tyypillisesti pääsiäisenä olen tehnyt pihalla kevätjuttuja, mutta tänä vuonna ei edes tullut mieleen tarttua risuihin ja kukkapenkkeihin.

Pohjanmaalla virvotaan vasta pääsiäislauantaina ja tämä perjantaiaamu on lapselta kulunut askarrellessa virpomisoksia. Minäkin nappasin Tiimarista mukaan kaksi pussia valkeita höyheniä ja yhdessä askartelimme pöydän ääressä pöllytellen hoyheniä.

En ole koskaan askarrellut höyhenistä, mutta päätin kokeilla sekä kranssin että pallon tekoa. Pallon tein oasissieneen, johon höyhenet upposivat helposti. Kranssin tein rautalankapohjaan. Minusta näistä tuli aivan kivat ja jos minulla olisi löytynyt valkeita helmiä, olisin koristellut näitä vielä lisää. Mikä muu voisi sopia höyhenkransseihin?

Pääsiäismunia

Allergian vuoksi emme yleensä pääsiäisenä tuo pajunkissoja sisälle. Kuistia sen sijaan koristavat värikkäät  virpomisoksat ja tänä vuonna pajupöheikkö, jonne kruunupäinen lintu on tehnyt pesänsä. Lyhyet oksat on pisteltu heinän alla olevaan oasissieneen, jolloin ne pysyvät hyvin paikoillaan avokuistilla.

Lisää munia löytyy sisätiloista. Viime vuonna neuloimme erivärisiä munia ja toissavuonna neulahuovutimme lasten kanssa styroksiaihion päälle. Tänä vuonna kokeilimme styroksimunan päälle märkähuovutusta, joka sopii hyvin tehtäväksi myös lasten kanssa. Huovutetun munan päälle pistelimme helmiä koristeneuloilla. Kehittää sorminäppäryyttä ja lopputulos on pehmeän ja kovan, kiiltävän ja matan yhdistelmä.

Leppoisaa pääsiäisen aikaa kaikille blogin lukijoille!