Työpaikalla oli hassun hatun päivä. Hikisen pipon tai stetsonin asemasta päälaellani keikkui kevyt mutta kauhistuttava lukki. Hattu sai aikaan kiljahduksia, sekä ilosta että inhosta kumpuavia.
Lukin ruumis on virkattu pylväin mustasta tekokuitulangasta (jämälanka, merkistä ei tietoakaan). Pohja on tasainen pyörylä, josta yläosa nousee 3 krs suoraan ja sitten kaventuen päälaelle. Täytin lukin kevyesti, jotta se ei "pömpöttäisi" päälaella. Silmät virkkasin valmiiseen lukkiin. Jalat aioin tehdä piipunrassista, mutta askartelunurkkauksen siivoamisesta huolimatta ne eivät putkahtaneet esiin mistään. Joten tein jalat rautalangasta, jonka ympärille virkkasin kiinteitä silmukoita. Jalkapari valmistui aina yhdestä pätkästä. Kiinni lukki pysyy nutturapinneillä ja hyvin pysyikin koko päivän sen kummemmin korjailematta.
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti