...ja haravoinkin. Vähän. Kutkutteli tarttua syksyllä kaadetusta koivusta jääneisiin lajittelemattomiin risuihin. Yllätyksekseni ne olivat vielä aivan käyttökelpoisia liottamatta! Tein pari kukkaa, pari sydäntä ja yhden ruukunsuojan. Ja samalla löin lukkoon illan, jolloin kutsun myös työkaverit risutalkoisiin. Yhdessä on vain niin mukava tehdä.
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
torstai 26. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin että tekaisit tuosta vaan... Voi, kun ihania! Pitäisköhän uskaltautua koittamaan. Käytitkö rautalankaa vai kuinka nuo saa pysymään kasassa...?
VastaaPoistaKehtaankohan tunnustaa... purin kaikki havukranssit ja -köynnökset lajitellen rautalangat ja havut erikseen. Ja nämä vähän jo ruostuneet sidontalangat kieputtelin sitten näihin töihin. :) Eli esimerkiksi kukka on yksi pitkä pötkö jonka teen terälehti kerrallaan lisäten aina pari risua, kun edelliset vähenevät. Sydämeen löytyy muistaakseni hyvä ohje googlaamalla. Oikeasti esimerkiksi sydän valmistuu tuosta vain. Rohkaisen kokeilemaan! :)
VastaaPoista