Sivut

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Salaisuuksien aikaa

Joka vuosi joku läheiseni saa jotain itse tehtyä joululahjaksi. Joskus aika monikin. Yleensä aloitan vasta marraskuulla varsinaiset joulukäsityöt, mutta tänä vuonna olen ottanut pienen varaslähdön. Joulupukin apulaisena käsitöiden tekemisessä on omaa hohtoa, mutta niin tonttu en ole, että tässä vaiheessa esittelisin töitä. Jääköön salaisuudeksi, ainakin toistaiseksi.

 Angry bird -amigurumi poiki tietysti toiveita muistakin hahmoista. Nyt on possujakin sekä yksi sininen lintu (minä en ole selvillä näiden nimistä). Siniseen lintuun virkkasin mukaan heijastavaa lankaa, joten hahmo on myös heijastin. Läpäisi pimeätestitkin kevyesti. Amigurumi-innostus on tarttuvaa laatua. Todisteena tästä on aikuisen sisareni tekemä elämänsä ensimmäinen amigurumi, omakuva. Hän ei ole paljon harrastanut langoilla tehtäviä käsitöitä, mutta lopputulos on kerrassaan hulvattoman hieno.

Heijastinlangan ostin Kauhavan Kangasaitasta, jonne poikkesimme syyslomareissulla. Kangasaitasta tarttui mukaan pari kassillista erilaisia lankoja ja huovutusvilloja. Osa on jo saanut lopullisen muotonsa, mutta moppilankaa, villoja ja heijastinlankaa on vielä reilusti jäljellä. Vihertäväsävyisistä alpakkalangoista ajattelin tehdä itselleni jonkin hartianlämmittimen (lankoja on enemmänkin kuin kuvassa näkyy), mutta malli on vielä aivan auki.

torstai 20. lokakuuta 2011

Angry bird ja muita amigurumeja

Perheen pienimmän riemastukseksi pihakatajaan lennähti kummallinen ilmestys. Hetken aikaa tutusteltuamme huomasimme sen viihtyvän paremmin sisätiloissa. Kaikkein mieluisin paikka löytyy näppikseltä, jossa se tarkkailee mahdollisia lajitovereitaan.

Viime keväänä tein sudenpenturyhmälleni voimaeläimet kesäleiriä varten. Jokainen sai oman hahmon, jolle antoi nimen. Kaikki eläimet ovat Annie Obaachanin kirjasta Virkkaa amigurumi!, jonka ohjeita tosin muokkasin joidenkin hahmojen kohdalla. Nämä on virkattu pääasiassa puuvillalangoista tai puuvillan tyyppisistä sekoitelangoista.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Tekniikkakokeiluja ja napattuja ideoita

Edelliseen päivitykseeni laitoin kuvan punaisesta piposta. Pidin mallineuleesta ja sovitin sen myös sukkiin sopivaksi.
Hyvällä ystävällä oli mielenkiintoiset lämpimät tossut, joista nappasin mallin näihin kaksivärisiin ja lähes kaksinkertaisiin varpaanlämmittimiin. Toinen lanka juoksee työn takana ja vetää ainaoikeineuleen lievästi laskoksille.
Isännän jalkojen lisäksi nojatuoli sai jalkoihinsa uudet virkatut tossut. Metallijaloissa ei tarratohvelit pysy, joten pieni määrä Melli-lankaa pääsi hyötykäyttöön tällä tavalla.

Kädentaitomessuvisiitti Ouluun päättyi matkaseuran jalan murtumiseen, mutta sitä ennen ehdin napata sekä materiaaleja että ideoita. Syksyinen ruskahuivi valmistui nopsaan, vaikka lenkkilanka on yllättävän työlästä neuloa.
Monella näytteilleasettajalla oli pieniä kaulureita myynnissä ja kotiin päästyäni kaivelin sekä lankavarastoja että nappilaatikoita. Kaulureilla saa helposti näyttävyyttä ja väriä pukeutumiseen eikä yhden kaulurin tekemiseen kulu pitkää aikaa. Neuloskin voi olla melkein mitä vain!
Yksi tilaustyökin on valmistunut tämän blogin nuorimmalle kirjoittajalle juuri sopivasti syksyn kylmiä ajatellen.


maanantai 3. lokakuuta 2011

Tuikkukynttilöiden uusi elämä

 Kodissamme on runsaasti tulisijoja: puuhella, leivinuuni, takka, kaksi pystymuuria ja kiuas. Varsinkin talvisaikaan poltamme tulia ahkerasti, oikeastaan päivittäin. Niinpä oli taas aika väkerrellä sytykeruusuja, aivan mielettömän toimivia arjen apulaisia. Kesän aikana olin säästellyt muutamia kananmunakennoja ja nyt myös kynttilänpätkiä ja tuikkukynttilöiden jämiä oli kerääntynyt riittävästi, jotta kierrätysaskartelut onnistuivat. Suosittelen kokeilemaan, ohjeita löytyy googlettamalla.

Tuikkukynttilöiden alumiinikupeista askartelin viime vuonna roikkuvia joulukoristeita ja kukkia. Nyt ajattelin yhdistää risutyöt ja kierrätyksen ja tehdä ulkosaunan eteiseen kimaltavan satupuun. Valitsin kiiltävän hopeisen sidontalangan, jonka ei pitäisi ruostua. Kiehkuroihin en taida koskaan kyllästyä.

Lopputulos ei ole niin kaunis kuin etukäteen mielikuvissani, mutta en myöskään raaski sitä heittää pois. Ehkäpä se talven hämärässä kimaltelee juuri sopivasti toivottaen tervetulleeksi saunaan. Nyt toistaiseksi satupuu vartioi saunan ulko-ovea ulkopuolella.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Hyväntekeväisyystöitä: heijastimia ja peitto

Yksi käsityöharrastuksen palkitsevia puolia on osallistuminen erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin. Näihin liittyy vielä usein aimo annos muunlaistakin sosiaalisuutta, käsitöitä tehdään joko konkreettisesti tai virtuaalisesti yhdessä.

Tällä viikolla minä olen päässyt mukaan kahteen hyvin erityyppiseen projektiin. Toisessa kerätään sairaalan keskos- ja vastasyntyneiden osastolle peittoja, vaatteita, sukkia ja tumppuja.
Toinen on vetämäni partioryhmän varainkeruutempaus. Nämä 10-vuotiaat tarmokkaasti päättivät järjestää myyjäiset, miettivät ajankohdan ja myyntiartikkelit aivan itse. Yksi myyntiartikkeleista on itsetehdyt heijastimet, joita sitten olen esimerkiksi ja myytäväksi valmistanut. Mietin mahdollisimman yksikertaisen mallin, jossa kuitenkin on useampi vaihe, jotta jokainen pääsee osallistumaan heijastimien tekoon. Virkatuista heijastimista innostuneena tein myös muutaman kukkaheijastimen rosee-tekniikalla. Vuosi sitten syksyllä tein heijastimia paljon, mutta en onnistunut enää löytämään varastoistani kuin kaksi, joten tarpeeseen tulevat myös ihan omassa perheessä.