Yksi käsityöharrastuksen palkitsevia puolia on osallistuminen erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin. Näihin liittyy vielä usein aimo annos muunlaistakin sosiaalisuutta, käsitöitä tehdään joko konkreettisesti tai virtuaalisesti yhdessä.
Tällä viikolla minä olen päässyt mukaan kahteen hyvin erityyppiseen projektiin. Toisessa kerätään sairaalan keskos- ja vastasyntyneiden osastolle peittoja, vaatteita, sukkia ja tumppuja.
Toinen on vetämäni partioryhmän varainkeruutempaus. Nämä 10-vuotiaat tarmokkaasti päättivät järjestää myyjäiset, miettivät ajankohdan ja myyntiartikkelit aivan itse. Yksi myyntiartikkeleista on itsetehdyt heijastimet, joita sitten olen esimerkiksi ja myytäväksi valmistanut. Mietin mahdollisimman yksikertaisen mallin, jossa kuitenkin on useampi vaihe, jotta jokainen pääsee osallistumaan heijastimien tekoon. Virkatuista heijastimista innostuneena tein myös muutaman kukkaheijastimen rosee-tekniikalla. Vuosi sitten syksyllä tein heijastimia paljon, mutta en onnistunut enää löytämään varastoistani kuin kaksi, joten tarpeeseen tulevat myös ihan omassa perheessä.
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti