Joka vuosi joku läheiseni saa jotain itse tehtyä joululahjaksi. Joskus aika monikin. Yleensä aloitan vasta marraskuulla varsinaiset joulukäsityöt, mutta tänä vuonna olen ottanut pienen varaslähdön. Joulupukin apulaisena käsitöiden tekemisessä on omaa hohtoa, mutta niin tonttu en ole, että tässä vaiheessa esittelisin töitä. Jääköön salaisuudeksi, ainakin toistaiseksi.
Angry bird -amigurumi poiki tietysti toiveita muistakin hahmoista. Nyt on possujakin sekä yksi sininen lintu (minä en ole selvillä näiden nimistä). Siniseen lintuun virkkasin mukaan heijastavaa lankaa, joten hahmo on myös heijastin. Läpäisi pimeätestitkin kevyesti. Amigurumi-innostus on tarttuvaa laatua. Todisteena tästä on aikuisen sisareni tekemä elämänsä ensimmäinen amigurumi, omakuva. Hän ei ole paljon harrastanut langoilla tehtäviä käsitöitä, mutta lopputulos on kerrassaan hulvattoman hieno.
Heijastinlangan ostin Kauhavan Kangasaitasta, jonne poikkesimme syyslomareissulla. Kangasaitasta tarttui mukaan pari kassillista erilaisia lankoja ja huovutusvilloja. Osa on jo saanut lopullisen muotonsa, mutta moppilankaa, villoja ja heijastinlankaa on vielä reilusti jäljellä. Vihertäväsävyisistä alpakkalangoista ajattelin tehdä itselleni jonkin hartianlämmittimen (lankoja on enemmänkin kuin kuvassa näkyy), mutta malli on vielä aivan auki.
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti