Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Prinsessa Ruususen ikkuna
Mitä sitä onkaan valmis tekemään peittääkseen aina likaisen ikkunan?
Ulko-ovesta hajosi uloin röpelöinen lasi. Kirkas lasi on aina sormenjälkiä täynnä enkä ole varma haluanko uudesta ulkolasista maksaa oven verran hintaa. Ovi on siis ollut surullinen käyntikortti jo jonkin aikaa.
Olin ajatellut laittaa sisäpuolelle perinteisen pitsiverhon, jotta edes sisältäpäin oven lasi olisi siedettävä. Kunnes keksin idean risukiemuroista ("sekatekniikkalla vedät vaan" kannusti siskoni sen kummemmin yksilöimättä).
Lopputulos saattaa peittää osan sormenjäljistä, mutta ei millään tavalla korvaa listojen puutetta ulkopuolella, vaan oikeastaan korostaa rikkinäisyyttä. Mutta jotain satumaista tässä on: aivan kuin köynnökset peittäisivät satulinnan... ja siksipä risuhökötys saakin olla jonkin aikaa paikallaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuohan on mahtava idea ja kaunis minun mielestäni :)
VastaaPoista