Olipa kerran nuhjaantunut silkkinen tyynynpäällinen, vuosia sitten matkalta tuotu. Olipa myös epäonnistunut huovutusneliö, neulottu kerällisestä Puro-lankaa. Ja olipa vielä kasa virkattuja kukkia, koemielessä tehtyjä.
Luovana hetkenä mieleeni tuli yhdistää nämä kaikki. Sommittelin osan kukista neuleelle ja päädyin vapaaseen asetelmaan, jossa kukat ovat hieman limittäin, jopa toistensa päällä. Harsin kukat paikoilleen ja kiinnitin ne käsin kunkin oman värisellään langalla. Pyrin siihen, että kolmiulotteisuus säilyisi, mutta kiinnitys olisi kuitenkin pitävä. Suurin osa kukista on tehty Ravelrysta löytyneillä ilmaisohjeilla.
Kiinnitin neuleen tyynyyn ompelemalla pykäpistoja reunaan villalangalla. Yllätyksekseni tämä peitti kokonaan neuleen mutkittelevan reunan ja erimittaiset sivut. Olen siis vähän yllättynytkin lopputuloksen siisteydestä ja kauneudesta. Tämä tyyny ei ehkä voita tyylikkyydessä, mutta iloisuudessa kyllä! Niin ja se tarinan opetus: kannattaa säästää ne epäonnistuneetkin tuotokset, joskus niille voi löytyä käyttöä. Sen pituinen se.
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
Wau! Hieno!Antaa toivoa munkin rävelyyksille, saatan joskus saada keskeneräisistä yhdistelemällä yhden onnistuneen. :) Ihana muuten tämä blogi!
VastaaPoistaKiitos, Sasaliini! :) Aika monta työtä on tullut purettua, mutta kaikki langat eivät sovi purettavaksi ja uudelleen käytettäväksi. Huovutus on silloin yksi vaihtoehto roskikselle. Huovutetusta neuleesta voi sitten leikata vaikkapa patalappuja tai heijastimia tai koristeita muihin neuleisiin.
VastaaPoista