Sammalkuusi ja jäkäläpensas

Kuistimme muistuttaa ajoittain laihialaisen kukkakaupan eteistä. Laihialaisuus tulee lähinnä luonnonmateriaalien ilmaisuudesta, mutta myös töiden yksinkertaisuudesta. Olen niin selkeästi kesäihminen, että mieluusti tuon palan kesää, vihreää, elävää myös talven keskelle. Kylmälle kuistille päätyvät havujen lisäksi jäkälä- ja sammaltyöt. Joskus olen tuonut sisällekin sammalkuusen tai jäkäläpalleron, mutta kiusallisen usein niiden mukana tulee myös sekalainen seurakunta ötököitä. Ja astmaattisilla perheenjäsenillä "metsän tuoksu" saa vain hengityksen ahtaalle.

Nyt kun lumesta ei ole tietoakaan,tein kävelylenkin lähimetsään keräämään sammalta ja jäkälää. Mukaan tarttui myös puolukanvarpuja, naavaa ja jäkäläoksia. Jäkälä on aika haurasta materiaalia, mutta juuri nyt sopivan kosteaa ja helppoa kerättävää. Tein jäkälästä rautalankakehikon päälle sydämen, tähden, kranssin ja loput pyörittelin palloiksi. Palloissa ei haittaa, vaikka mukana olisi vähän sammalta, neulasia tai tummempia osia.

Jäkälä- tai sammalpallon voi tehdä risu-, sanomalehti- tai oasispallon päälle, mutta varsinkin paksusta sammalesta voi pallon pyöräyttää vain kiertämällä sammalmaton. Sammalen tai jäkälän päälle kieputtelen riittävästi ohutta sidontalankaa. Pallojen koristelussa vain mielikuvitus on rajana: sidontalankaan voi pujotella helmiä tai marjoja, kuumaliimalla voi kuivahtaneeseen palloon kiinnittää mitä mieleen juolahtaa. Pallon voi työntää sopivan oksan päähän ja "istuttaa" esimerkiksi ruukkuun.

Tällä kertaa jätin pallot koristelematta ja osa niistä muodostaa nyt kuistin pöydällä asetelman kahden punaisen talolyhdyn kanssa. Pienoismaisemaa täydentämään tein myös sammalkuusen. Koristelemattomuus tekee asetelmasta riittävän arkisen, jotta se ei näytä liian jouluiselta ja näin ollen voi olla paikallaan myös loppiaisen jälkeen.

p.s. Jos innostuit sammalen tai jäkälän käyttämisestä vaikkapa juuri pallon muodossa, muista, että keräämiseen on oltava maanomistajan lupa!