Suuri osa perheemme joulukoristeista on tehty itse. Osa on jo vanhoja, mutta joka joulun alla on aivan pakko väkertää jotain uuttakin. Havutyöt onneksi heitetään kevään tullen pois ja piparikoristeet syödään, joten emme silti huku koristeisiin. Mutta aika ajoin osa päätyy uusiin koteihin.
Viime jouluksi virkkasin ja tärkkäsin kymmeniä valkoisia tähtiä, jotka joulun jälkeen koristivat tupaamme talvikoristeina. Osasta tein joulukortteja. Huovutusvillasta teimme lasten kanssa tonttuja ja neulahuovuttamalla palloja, kuusia ja kransseja styroksin päälle.
Tänä vuonna kierrätys on ollut teemana uusien koristeiden osalta. Vanhat helmet ja rautalangan pätkät ovat taipuneet sydämiksi ja enkeleiksi. Tuikkukupeista olen edelleen tehnyt lehtikoristeita, joita ripustanemme myös kuuseen. Musiikinystävän joulukuusesta löytyy myös nuottiavainripustuksella varustettuja sydämiä. Sen sijaan nyt muodikkaat neulotut joulupallot ei ollut "mun juttu", vaikka kuinka sinnikkäästi yritin.
Oma lukunsa ovat tietysti hellyttävät lasten tekemät joulukoristeet, joista yksi hauskimmista on tämä silmäpuolitonttupari.
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Joulukoristeita
Tunnisteet:
havutyöt,
helmityöt,
huovutus,
Rautalanka,
virkkaus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti