Nyt, kun pienet paketit ystäville on jo jaettu, voi paljastaa mitä itse tehtyä paketteihin käärittiin.
Sain työpaikalta paljon tyhjiä kananmunakennoja askartelutarpeeksi ja palauttelin lahjoittajille kennoja sytykeruusujen muodossa. Tuunasin mukaan tulitikkuaskin ja toivottelin paketin mukana tunnelmallisia takkahetkiä ja onnistuneita nuotioretkiä. Myös partioystävät saivat ruusuja.
Aika monet tossut päätyivät lämmittämään pieniä ja isompia varpaita ja innostuin myös tekemään erilaisista virkatuista paloista perinteistäkin perinteisempiä patalappuja.
Soitonopettaja ja muut musiikin ystävät saivat nuottiavaimen muotoisia tai avaimella koristeluja rautalankakoristeita. Myös enkeleitä valmistui kokonainen taivaallinen sotajoukko.
Monenlaisia heijastimia valmistui tonttupajassa, tyttären kaverit saivat mohair- ja heijastinlangasta roseetekniikalla tehdyt valkoiset kukat.
Joulukortit olivat tänä vuonna ruskeita, kultaisella kuitukankaalla ja virkatulla sydämellä koristettuja. Tämän virtuaalikortin myötä toivotan kaikille blogin lukijoille oikein rauhallista joulua!
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
Oikein rauhaisaa joulua myös Neljän polven väelle!
VastaaPoista