Nyt kun syksy jatkuu lämpimänä ja lumettomana ei malta vielä päivällä jäädä sisälle vaan haluaa tehdä  jotain ulkona. Kerätessäni  polttopuita metsästä löysin yhtenä päivänä kaksi kaunista kääpää ja  toisena  sitten silmiin sattui kaksi niin ihanaa sammalen peittämää kantoa.
Minun  polttopuiden kerääminen jäi siihen sillä halusin nyt heti tehdä niistä  jonkinmoisen "teoksen". Ajantajuni katosi innostuksessani sillä minun  piti saada se tehtyä samana päivänä, ettei se jäisi kesken, niinkuin  minulta tahtoo jäädä. Varastosta löysin vanhan muoviastian, jonka  leikkasin hiukan matalammaksi. Ulkoreunan peitin kutomalla  sidontalangasta  ja  oksista maton.
Astian täytin kantojen lisäksi sammaleella ja lisäsin myös vähän liekoa, mustikan- ja puolukan varsia.
Niin  on pieni pala syksyistä metsää ulkoeteisen pöydällä seuranaan  Hietalan Isomummun virkkaama liina ja minun vuosia sitten kaisloista  tekemäni enkeli. 
Kylläpä olet taitava ja luova! Ei onnistuisi minulta, ihailen toisilla olevaa taitoa. Mutta tunnistan kuitenkin tuon tunteen, saada valmiiksi, sen palon mikä sisällä on.
VastaaPoista