Jämälankaprojektit jatkuvat. Tällä viikolla on valmistunut tuunattu kassi ja kasa pohjallisia. Ohut vaaleanpunainen mainoskassi sai kuorrutuksen lähinnä vapaavirkaten, mutta myös neulottua on mukana. Kassi sai alkunsa pari vuotta sitten tehdyn, käytetyn ja sittemmin hajotetun pyöröliivin osasta, josta poimin värimaailman muihin lankoihin.
Vapaavirkkauksen idea itselleni on antaa mennä vaan. Työ etenee sen kummemmin suunnittelematta ja täydentyy pikkuhiljaa. Käytettävyyden kannalta halusin kassiin reilut sivut ja pohjan, joten virkkasin ne ensin. Neulepyörylän kehystin kulmista koristeilla ja vastapuolelle virkkasin vihreän verkon. Verkkoon kiinnitin erään virkkaustekniikkakokeilun. Pitkään mietin myös muita kirjailuja tai nappeja tai nauhoja, mutta jätin ne pois: en haluaisi, että kassi takertuu helposti takkiin, kaulahuiviin jne. Sangatkin päällystin yksinkertaisilla pylväillä. Palat on ommeltu kassiin käsin, mutta vain reunoistaan.
Käytännöllisenä laihialaisena olen virkannut pohjallisia kulahtaneisiin villasukkiin ja tossuihin. Näin jalanlämmittimien käyttöikä pitenee ja kotioloissa hupsut tossut eivät haittaa. Pohjalliset on kiinnitetty ulkopuolelle ja saavat reilusti erottua!
Aiemmin esiteltyihin huiviin ja hattuun sopiva heijastin valmistui huovutusvillasta ja pienestä kerästä bambulankaa. Mukaan virkkasin heijastinlankaa ja toimii!
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti