maanantai 22. elokuuta 2011

Koruenkelin tarina

Palasin rautalangan pariin alunperin tarvitessani avainnaulakkoa. Viimeiset pari vuotta avaimet ovat roikkuneet eteisessä takkinaulakossa, kun eräiden 7-vuotissynttäreiden tiimellyksessä avainkaappi tipahti seinältä ja hajosi. Avainnaulakko on edelleen tekemättä loppuun, mutta paljon muuta on viimeisen kuukauden aikana valmistunut.
 
Naulakot ovat sopivia aloittelijalle: helppoja ja nopeita valmistaa, mutta toisaalta koristelujen määrä on vain luovuudesta kiinni. Ensimmäiseksi minäkin tein niitä.


Pienet naulakot ovat käteviä monessa paikassa, meiltä niitä löytyy niin keittiöstä kuin kampauspöydän vierestä. Korunaulakoina olen niitä käyttänyt vuosia, mutta kaipasin korvakoruille parempaa säilytyspaikkaa: korvakorujen pinnoite helposti kärsii metallia vasten. Kokeilin virkata naulakon osaksi pitsin, johon korvikset olisi helppo ripustaa. Ensimmäinen kokeilu oli väreiltään ja sommittelultaankin suorastaan huono, mutta kannusti jatkamaan kehittelyä.



Naulakoiden lisäksi olin tehnyt enkeleitä rautalangasta, koristeeksi vain. Vasta kun minulle ehdotettiin näiden kahden yhdistämistä, löysin mielestäni sopivan idean korunaulakoksi. Enkelin siipiin oli mahdollista virkata tai neuloa pitsi, johon voisi ripustaa korvakorut ja hiukset voisivat kannatella sormuksia ja helmasta roikkuisivat kaulakorut ja muut korut.



En ole muualla nähnyt tällaisia naulakkoyhdistelmiä ja osittain varmasti siksi ne ovat kovasti viehättäneet myös ystäviäni. Osalle kauneinta on enkeli, osa tykästyy erikoiseen ja koristeelliseen naulakkoon. Olenkin päätynyt tekemään pitseillä uudistettuja enkeleitä pelkkään koristekäyttöön ja valmistanut naulakoita myös ilman enkeliä.Tämä koruenkelin tarina onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka yksi ajatus johtaa toiseen ja edelleen eteenpäin. Ja myös siitä, kuinka ihanaa ja palkitsevaa on ideoida yhdessä uusia käsitöitä. :)


1 kommentti:

  1. Todella kauniita enkeleitä, ihanat pitsisiivet! Minäkin haluan tuollaisia!

    VastaaPoista