Viimeinenkin Maailman suurin tilkkupeitto -tempaukseen lähtevistä peitoista valmistui.
Monissa ohjeissa neuvotaan höyryttämään tai pingottamaan ruudut ennen yhteenliittämistä, mutta itse koen helpommaksi tehdä sen jälkeenpäin. Tällaiset peitot, joissa lanka on konepestävää, höyrytän silitysraudalla nurjalta. Höyryttäminen kasvattaa kokoa aika lailla:
Koska hyväntekeväisyyspeiton tavoitekoko on 90x120 cm, tein reunaan vielä kierroksen kiinteitä silmukoita ja kaarireunuksen. Kaarireunus on helppo ja nopea tapa tehdä näyttävä, mutta ei liian koristeellinen reunus. Virkkasin sen näin: piilosilmukka, 7 pylvästä 3. silmukkaan piilosilmukasta lukien, ps 3. silmukkaan jne. Näin sain peiton kooksi vaaditut 90 ja 120cm.
En kuitenkaan ole malttanut lopettaa neliöiden virkkaamista. Järjestelin sopivia pesukelpoisia jämälankoja kahteen osaan paksuuden mukaan ja värikkäitä neliöitä on valmistunut jo kymmeniä. Tein nämä vähän eri tavalla, kun hain kukkamaisempaa lopputulosta. Tämä englanninkielinen ohje on hyvin lähellä sitä, mihin itse päädyin. Ainakin lopputulos näyttää samanlaiselta, vaikka teinkin yhden ulkokierroksen enemmän. Näihin en myöskään ole tehnyt kaikkein ulointa kierrosta valmiiksi, koska värikakofonian vuoksi ajattelin tehdä sen samanvärikseksi kaikkiin neliöihin. Lopputulos olisi näin yhtenäisempi. Mutta en vielä ole päättänyt, mitä näistä tulee, millä tavalla tai milloin. Tyypillinen inspisprojekti siis. :D
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
Aivan upeat värit tuossa ruskeasävyisessä peitossa!!
VastaaPoista