Ostin viime vuonna muutamalla eurolla hempulin vihreän metallikaaren. Se palveli hyvin porttina laihialaiselle kesämökillemme eli alaterassille, josta pääsee myös vanhaan navettaan rakennettuun ulkosaunaan ja saunatupaan. Pikkuhiljaa kesän kuluessa köynnökset kasvoivat peittämään kaaren vihreän värin.
Nyt kaari sai risupeitteen koivunrisuista. En pyrkinyt aivan täysin peittämään metallia, jottei kaaresta tulisi liian painavaa. Uudistettu kaariportti on minun silmääni miellyttävä jo nyt keväällä ilman köynnöksiäkin.
Vanhan aitan edessä sijaitseva risutyöpaikka houkuttelee myös apulaiskissan paikalle. Kahahtelevat risut saavat saalistusvietin heräämään ja välillä apulainen hyppää oksien perässä syliinkin.
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
Tulipa hyvännäköinen kaari. Todella miellyttää silmää ilman köynnöksiäkin!
VastaaPoista