sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Rikollisen rumat työt

Tv ja käsityöt kuuluvat yhteen jokaisella tämän blogin kirjoittajalla. Erilaisille ohjelmille sopivat erilaiset käsityöt. Kun puhe tai musiikki on ohjelman pääosassa, riittää silmiä katsoa käsityötäkin ja työ voi olla vähän haastavampi. Rikossarjoja katsellessa täytyy tietysti bongata kaikki mahdolliset johtolangat, joten käsityön on oltava yksinkertainen ja käsikopelolla valmistuva.

Paksu lanka ja suurinumeroiset puikot takaavat nopean valmistumisen, vaikka välillä työ keskeytyisikin ohjelman intensiivisimpiin kohtiin. Ohjeisiin ei kuitenkaan voi paneutua, työn täytyy valmistua ilman niitä ja siksipä rikossarjatyöt ovat erittäin alttiita epäonnistumisille.

Viimeaikaisiiin rikossarjatöihin kuuluvat Novitan akryylilangasta (Karuselli) neulotut pipo ja kaulahuivi. Huivi on neulottu kaksinkertaisella langalla ja no15 puikoilla, pipo yksinkertaisella langalla. Käytin näihin kaikki kolme kerää kympillä -tarjouksen langat, viimeisestä pätkästä virkkasin vielä kukan pipoon. Ribbineulospipo ei kai oikein voi epäonnistua, mutta vähän liian löysä se on. Kukka ei piposta erotu ollenkaan, mutta eipähän tuule oikeaan korvaan. Kauluri on pahimmoilleen lyhyt kietaistavaksi kaksi kertaa ja liian pitkä roikkuakseen yksinkertaisena.

Niinikään tarjouskorista bongasin Novitan Kelo-lankoja. Upeat syksyiset värit houkuttelivat ja ostin melkein jokaista väriä. Eräässä vaateliikkeessä vastaani tuli värikäs neulottu liivi, josta sain idean toteuttaa näistä langoista raidallisen, hihattoman pitkän liivin. Mitään ohjetta en löytänyt ja niinpä projekti päätyi rikossarjatyöksi.

Lopputuloksessa ei ole mitään kaunista lukuunottamatta edelleen herkullisia hehkuvia värejä. Ajatuksenani oli tehdä liivistä suhteellisen vartaloa myötäilevä, mutta painava lanka venytti liivin todella kapeaksi, jolloin se istui päälläni yhtä hyvin kuin makkaran kuori. Sinällään hyvä, että jouduin neulomaan ylimääräisen etukaitaleen, koska sileä neulos rullautui ainaoikeinreunuksesta huolimatta. Etukaitaleen vuoksi pään aukko jäi kuitenkin kovin pieneksi ja liivi nousee niskasta aivan liian korkealle. Vyötäröltä liivi oli liian löysä ja sain todella kökköisen idean neuloa siihen palmikkovyötärökaitaleen. Lanka loppui vähän kesken ja kaitale on kiinnitetty hätäisesti jäljelle jääneellä langalla. Lankaa ei jäänyt edes sen vertaa, että olisin saanut samalla värillä päällystettyä napin.



Vihreää lankaa sen sijaan jäi, joten ajattelin tehdä siitä yhteensopivat säärystimet. Lankaa oli kuitenkin niin vähän, että lörtsöistä säärystimistä tuli lyhyet töpöt. Halusin niihinkin runsaasti nurjaa silmukkaa näkyviin, joten päädyin 4n, 4o joustinneuleeseen, joka sopi myös palmikkoon. Säärystimet sopivat loistavasti liivin kanssa, yhtä rikollisen rumia molemmat.
Toistaiseksi en halua purkaa liiviä, viitisenkymmentä sievästi pääteltyä langanpäätä tekisivät purkamisesta aika työläänkin. Värikkäänä ja pehmeänä sillä on epäonnistuneesta ulkomuodosta huolimatta kaikki edellytykset päätyä kotona käytettäväksi lempivaatteeksi. Mutta vielä joskus toivon saavani aikaan sopivan ja hyvin istuvan vaatteen itselleni.

P.s. Kukaan ei suostunut kanssani kuvaamaan näitä tuotoksia, joten kuvatkin ovat huonoja. :D

1 kommentti:

  1. Mahtavan epäonnistunut postaus :D

    Ekaa kertaa sivuillanne....

    VastaaPoista