Kodissamme on runsaasti tulisijoja: puuhella, leivinuuni, takka, kaksi pystymuuria ja kiuas. Varsinkin talvisaikaan poltamme tulia ahkerasti, oikeastaan päivittäin. Niinpä oli taas aika väkerrellä sytykeruusuja, aivan mielettömän toimivia arjen apulaisia. Kesän aikana olin säästellyt muutamia kananmunakennoja ja nyt myös kynttilänpätkiä ja tuikkukynttilöiden jämiä oli kerääntynyt riittävästi, jotta kierrätysaskartelut onnistuivat. Suosittelen kokeilemaan, ohjeita löytyy googlettamalla.
Tuikkukynttilöiden alumiinikupeista askartelin viime vuonna roikkuvia joulukoristeita ja kukkia. Nyt ajattelin yhdistää risutyöt ja kierrätyksen ja tehdä ulkosaunan eteiseen kimaltavan satupuun. Valitsin kiiltävän hopeisen sidontalangan, jonka ei pitäisi ruostua. Kiehkuroihin en taida koskaan kyllästyä.
Lopputulos ei ole niin kaunis kuin etukäteen mielikuvissani, mutta en myöskään raaski sitä heittää pois. Ehkäpä se talven hämärässä kimaltelee juuri sopivasti toivottaen tervetulleeksi saunaan. Nyt toistaiseksi satupuu vartioi saunan ulko-ovea ulkopuolella.
Käsillä tekeminen, värkkääminen, on meille nautinto, pakkomielle, ilo ja hyöty. Langat, kankaat, rautalangat, puu, risut, jopa jätemateriaali herättää käsillä tekemisen himon. Välillä projektit onnistuvat, välillä tulee sutta. Tätä blogia päivittävät naiset kolmessa polvessa: mummu, äiti ja teini-ikäinen tytär. Edesmennyt isomummu elää käsitöittensä kautta vahvasti mukana ja haaveilemme joskus kehräävämme yhtä tasalaatuista lankaa kuin hän...
maanantai 3. lokakuuta 2011
Tuikkukynttilöiden uusi elämä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti