keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Virkattu kukka

Yksinkertainen virkattu kukka sopii koristeeksi huiviin, pipoon, lapaseen, paitaan tai sukanvarteen sellaisenaan. Aiemmin tässä blogissa esiteltiin heijastimia, joissa kukan keskelle oli ommeltu pyöreä pala heijastinkangasta. Kukan voi tehdä kaikenlaisista langoista, jopa huovuttaa.

Kukka tehdään pylväillä, mutta piilosilmukkaakin tarvitaan. Kukka sopii siis aloittelevalle virkkaajalle ja erityisesti kärsimättömälle nopsan valmistumisen vuoksi. (Lopussa pikaohje niille, joille virkkaustermit ovat tutumpia.)

1. krs:
Kukka aloitetaan kiertämällä lanka sormen ympäri ja tekemällä näin saatuun renkaaseen 3 ketjusilmukkaa (=1.pylväs). Renkaaseen virkataan vielä 13 pylvästä ja rengas kiristetään vetämällä aloituslanganpäästä. Ympyrä suljetaan piilosilmukalla 3.ketjusilmukkaan ("1. pylvään" yläreunaan)




2. krs: Virkkaa jokaiseen pylvääseen 2 pylvästä (=28 pylvästä), sulje piilosilmukalla. Jos vaihdat värin uloimmalle kierrokselle, vaihda se ottamalla uusi väri piilosilmukassa. Mutta kukan voi aivan hyvin tehdä myös yhdellä värillä.

3. krs: Jätä yksi silmukka väliin ja virkkaa seuraavaan silmukkaan 7 pylvästä. Jätä taas yksi silmukka väliin ja virkkaa piilosilmukka seuraavaan (=yksi terälehti). Tee näitä terälehtiä vielä 6 kpl. Aloita siis pylväät heti piilosilmukan jälkeen ilman ketjusilmukoita! Jos haluat vältellä lankojen päättelyä, virkkaa langanpäät pylväiden sisään. Lopuksi katkaise lanka ja päättele.


Vinkki: virkkaa lisää pylväskierroksia ja lopuksi terälehdet ja sinulla on kaunis kukkapatalappu. (3. krs: 2p seuraavaan silmukkaan, 1p, 2p samaan silmukkaan, 1p jne.; 4.krs: 2p seuraavaan, 2p, 2p samaan, 2p jne.; 5.krs: 2p seuraavaan silmukkaan, 3p, 2p samaan, 3p jne.)

PIKAOHJE:
1. krs: Tee langasta rengas ja virkkaa renkaaseen 14p, sulje ps.
2. krs: Virkkaa 2p jokaiseen p, sulje ps. (28p)
3. krs: *7p 2.pylvääseen koukusta, jätä väliin 1p, ps* toista*-* kuusi kertaa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Tiitiäisen villavaippahousut

Ystävät saavat pian perheenlisäystä. Heillä olisi kiinnostusta kestovaippailuun ja he ovatkin hankkineet ison kasan erilaisia kauniita ja käytännöllisiä kestovaippoja. Erään kirpparipaketin mukana oli tullut myös parit käytetyt villavaippahousut ja Tiitiäisen äidin toive olikin saada parit aivan upouudetkin.

Koska minulla ei juurikaan ole kokemusta villavaippahousuista, vaikka olenkin osittain käyttänyt kestoja lapsillani, tein käsityökahvilan vinkeillä pari erilaista mallia kokeiltavaksi. Näitä neuloo niin nopsaan, että Tiitiäisen tultua maailmaan voin tehdä näitä lisää.

Ensimmäiseksi tein Villapöpät toisesta projektista ylijääneestä hahtuvasta. Kiekolta hahtuva juoksee kaksinkertaisena, joten pöpät ovat aika paksut. Samalta istumalta neuloin toisetkin pöpät, mutta tein kokoa suuremmat, kun vyötärö tuntui vastasyntyneen koossa kovin kapoiselta. Lähes vitsiksi laitoin joustinosuuksiin mukaan sinapinkeltaista hahtuvaa: jospa tulevat tahrat näyttäisivät sitten vain kuuluvan asiaan. Valkoinen kun ei ehkä ole paras väri villavaippahousuihin. Näihin housuihin tein takaosaan kaksi lyhennettyä kierrosta ja näin peppupuolesta tuli hieman etuosaa tilavampi. Luulen housujen istuvan näin paremmin.

Tiitiäinen syntyy synkimpään aikaan, joten koristelin "sinappipöpät" neulahuovutetulla auringolla. Luonnon elementit sopivat mielestäni myös molemmille sukupuolille, vaikka tiedänkin, että Tiitiäisen vanhemmat eivät kovin näistä jutuista välitä. Koska Tiitiäisen tuleva koti on metsän keskellä, toisiin pöpiin tein oksan lehtineen. Jännittävää nähdä tuleeko Tiitiäisestä luonnonlapsi.

Villavaippahousuja oli niin mukava neuloa, että tein vielä yhdet Novitan Puro-langasta, joka väreiltään on kirkas. En tosin yhtään tiedä sopiiko se tähän tarkoitukseen, mutta sattui nyt olemaan lankavarastoissani. Myös tämän ohjeen sain vinkkinä neulekahvilasta kokeneemmalta villavaippamaakarilta. Koska jalkojen aukoista tuli mielestäni kovin suuret, neuloin joustinneuleen aika napakaksi pienemmillä puikoilla. Päättelin sen kuitenkin hyvin löyhästi, joten joustin venyy reilusti.

Mielelläni lukisin kommenttiosuudessa kokemuksia villavaippahousuista ja mallien hyvistä ja huonoista puolista. Ja tietysti lankasuosituksiakin voisi laittaa mukaan.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Rikollisen rumat työt

Tv ja käsityöt kuuluvat yhteen jokaisella tämän blogin kirjoittajalla. Erilaisille ohjelmille sopivat erilaiset käsityöt. Kun puhe tai musiikki on ohjelman pääosassa, riittää silmiä katsoa käsityötäkin ja työ voi olla vähän haastavampi. Rikossarjoja katsellessa täytyy tietysti bongata kaikki mahdolliset johtolangat, joten käsityön on oltava yksinkertainen ja käsikopelolla valmistuva.

Paksu lanka ja suurinumeroiset puikot takaavat nopean valmistumisen, vaikka välillä työ keskeytyisikin ohjelman intensiivisimpiin kohtiin. Ohjeisiin ei kuitenkaan voi paneutua, työn täytyy valmistua ilman niitä ja siksipä rikossarjatyöt ovat erittäin alttiita epäonnistumisille.

Viimeaikaisiiin rikossarjatöihin kuuluvat Novitan akryylilangasta (Karuselli) neulotut pipo ja kaulahuivi. Huivi on neulottu kaksinkertaisella langalla ja no15 puikoilla, pipo yksinkertaisella langalla. Käytin näihin kaikki kolme kerää kympillä -tarjouksen langat, viimeisestä pätkästä virkkasin vielä kukan pipoon. Ribbineulospipo ei kai oikein voi epäonnistua, mutta vähän liian löysä se on. Kukka ei piposta erotu ollenkaan, mutta eipähän tuule oikeaan korvaan. Kauluri on pahimmoilleen lyhyt kietaistavaksi kaksi kertaa ja liian pitkä roikkuakseen yksinkertaisena.

Niinikään tarjouskorista bongasin Novitan Kelo-lankoja. Upeat syksyiset värit houkuttelivat ja ostin melkein jokaista väriä. Eräässä vaateliikkeessä vastaani tuli värikäs neulottu liivi, josta sain idean toteuttaa näistä langoista raidallisen, hihattoman pitkän liivin. Mitään ohjetta en löytänyt ja niinpä projekti päätyi rikossarjatyöksi.

Lopputuloksessa ei ole mitään kaunista lukuunottamatta edelleen herkullisia hehkuvia värejä. Ajatuksenani oli tehdä liivistä suhteellisen vartaloa myötäilevä, mutta painava lanka venytti liivin todella kapeaksi, jolloin se istui päälläni yhtä hyvin kuin makkaran kuori. Sinällään hyvä, että jouduin neulomaan ylimääräisen etukaitaleen, koska sileä neulos rullautui ainaoikeinreunuksesta huolimatta. Etukaitaleen vuoksi pään aukko jäi kuitenkin kovin pieneksi ja liivi nousee niskasta aivan liian korkealle. Vyötäröltä liivi oli liian löysä ja sain todella kökköisen idean neuloa siihen palmikkovyötärökaitaleen. Lanka loppui vähän kesken ja kaitale on kiinnitetty hätäisesti jäljelle jääneellä langalla. Lankaa ei jäänyt edes sen vertaa, että olisin saanut samalla värillä päällystettyä napin.



Vihreää lankaa sen sijaan jäi, joten ajattelin tehdä siitä yhteensopivat säärystimet. Lankaa oli kuitenkin niin vähän, että lörtsöistä säärystimistä tuli lyhyet töpöt. Halusin niihinkin runsaasti nurjaa silmukkaa näkyviin, joten päädyin 4n, 4o joustinneuleeseen, joka sopi myös palmikkoon. Säärystimet sopivat loistavasti liivin kanssa, yhtä rikollisen rumia molemmat.
Toistaiseksi en halua purkaa liiviä, viitisenkymmentä sievästi pääteltyä langanpäätä tekisivät purkamisesta aika työläänkin. Värikkäänä ja pehmeänä sillä on epäonnistuneesta ulkomuodosta huolimatta kaikki edellytykset päätyä kotona käytettäväksi lempivaatteeksi. Mutta vielä joskus toivon saavani aikaan sopivan ja hyvin istuvan vaatteen itselleni.

P.s. Kukaan ei suostunut kanssani kuvaamaan näitä tuotoksia, joten kuvatkin ovat huonoja. :D

Neuleet menivät vinoon



Kun olin neulonut muutamat aivan tavalliset sukat, aloin kaivata erilaista sukkamallia. Ravelryn sivulta löysin mallin, jossa sukat oli neulottu vinosti ja avustuksella löytyivät myös suomenkieliset ohjeet. Ensimmäisen sukan neuloin kolmeen kertaan ennenkuin sain omaan jalkaan sopivat sukat. Lanka, Novitan Ticotico, oli jäänyt yli blogimme nuorimmalle kirjoittajalle neulomistani pitkistä sukista.

Seuraavaksi neuloin huivin, myös vinoon. Tämän huivin aloitin luomalla kolme silmukkaa ja kudoin edestakaisin aina oikein. Joka kierroksen alussa lisäsin yhden silmukan niin kauan kunnes leveys oli hyvä. Vinona neule jatkui, kun toisessa reunassa lisäsin yhden silmukan ja toisessa kavensin silmukan. Kun huivin pituus oli noin 160cm kavensin kummassakin reunassa aina kierroksen lopussa, siten sain suoran reunan. Päät ompelin yhteen tehden yhden kierteen. Neuloksena vuorottelin ainaoikein neuletta ja pitsineuletta, jossa langankierto ja kaksi nurin yhteen. Lankana 100% lampaan villaa, jonka olen kehräyttänyt joskus kymmenen vuotta sitten.
Viime talvena neuloin Novitan puro-langasta liivin joka ei sitten ollutkaan minun "makuuni". Purin sen ja neuloin myös siitä vinohuivin. Tämän aloitin heti vinosti, neuloksena on helmineule 1o, 1n.
Puretun liivin selkäkappale oli pyöreä ja sitä en purkanutkaan kokonaan vaan tein siitä lakin. Reunuksen lakkiin neuloin "kantalappu"-tekniikalla. Puretusta langasta tuli toinenkin kaulahuivi, jonka neuloin pyöröneuleena, jossa on yksi kierre. Neuloksena on 1o, 1n, samoin kuin lakin reunuskin ja 8 silmukan palmikot.


perjantai 4. marraskuuta 2011

Pieni syksyinen metsä


Nyt kun syksy jatkuu lämpimänä ja lumettomana ei malta vielä päivällä jäädä sisälle vaan haluaa tehdä jotain ulkona. Kerätessäni polttopuita metsästä löysin yhtenä päivänä kaksi kaunista kääpää ja toisena sitten silmiin sattui kaksi niin ihanaa sammalen peittämää kantoa.
Minun polttopuiden kerääminen jäi siihen sillä halusin nyt heti tehdä niistä jonkinmoisen "teoksen". Ajantajuni katosi innostuksessani sillä minun piti saada se tehtyä samana päivänä, ettei se jäisi kesken, niinkuin minulta tahtoo jäädä. Varastosta löysin vanhan muoviastian, jonka leikkasin hiukan matalammaksi. Ulkoreunan peitin kutomalla sidontalangasta ja oksista maton.
  
Astian täytin kantojen lisäksi sammaleella ja lisäsin myös vähän liekoa, mustikan- ja puolukan varsia.
Niin on pieni pala syksyistä metsää ulkoeteisen pöydällä seuranaan Hietalan Isomummun virkkaama liina ja minun vuosia sitten kaisloista tekemäni enkeli.